Niinpä,ensimmäistä kertaa minun koiran omistajuus historiassa eli 26 vuoden aikana, meille rantautui yskä, eli kennelyskä iski Väiskiin. Alkuun hieman köhi remmissä vetäessä eli 1,5 viikkoa sitten. Seuraavana päivänä tuli sitten oksennut, luulin että on vaan syönyt jotain, ei ois ihme sekään, sitten tuli kevyt yskä ja alkoi liman puklauttelu. Sitä meni pari päivää sillai reilusti ja samalla heti kun tuli pienikin rasitus niin alkoi köhimään, vaikka muuten ois selkeästi mieli tehnyt juosta, sattui hankiaiset just siihen saumaan ja aamupissi lenkillä ois kaverin pellolla tehnyt mieli päästellä jäniksen jäljillä, mutta parina päivänä yks pidempi lenkki riitti ja sitten nöyränä mamman luokse. No viikko meni sitten ilman sen kummempia lenkkejä, alkoi virtaakin kertymään, toki alkupäivät tais tajuta levätäkin. Ja nyt kun kalenteri katson taakse päin tänään ensimmäisenä yskättömänä päivänä(tai en ainakan ole kuullut) niin päiviä kulunut 10. No sinällään ei varmaan ole mikään ihme aika sairastaa, mutta kavereiden koirilla sama tartunta mennyt 1-2 päivässä joten alkoi jo allekirjoittanutta hieman hermostuttaa että paraneeko tää Vässy ollenkaan. No menihän se sitten ilkman mitään antibiootteja, pelkkää yskänlääkettä "nautittiin" oisko nyt ollut neljänä päivänä. Äkkiä näköjään unohtuu, vaikka silloin kun Väiski yski, se tuntui niin toivottomalta kun ei voinut auttaa, vähän kuin vauvan itku, lohdutonta.
No toivotaan nyt että tauti olisi meidät jättänyt, koska loppukuusta niiiiin kauan odotettu viikonloppu Oulussa olisi edessä treffailen Väiskin kennelpäivillä. Ai miten onkaan mukavaa päästä näkemään Väiskin sisaruksia ja sukulaisia ja treenailee nomea ihan kunnolla ja haistelee niitä ihan oikeita lintujakin!
Just ennen sairastumista ehdittiin tosiaan aloitella niitä ilmaisutreenejä jotka lähtikin jo parilla tutulla maalimiehellä hyvin käyntiin, haukkui jopa minulle ihan helposti käsky-sanan kanssa. No nekin olleet siis nyt pari viikkoa tauolla, mutta hyvillä mielin odottelen muutaman päivän koska epäilen että asia hieman hautunut ja muhinut pikkumiehen päässä, kun tänään oli pakko hieman ennen ruuan antoa kokeilla, onko yskä tosiaan loppu kun haukkuessa yskää herkästi tuli. Kysyin vaan onko nälkä?Ja hetken tuijotuksen jälkeen niin kauniin komeen kovasti tuli oikein sarjalla vastaus:) Mutta odotan vielä muutaman päivän että ääni tosiaan ráuhoittuu, ja sitten vasta jatketaan tositreenejä.
Ihme luikku tuo meidän Väiski kyllä on, kylkiluut voi laskea ihan sormet väliin työntämällä,huh! En tiedä oliko sairaudella jotain tekemistä ruokahalun kanssa, kun kyllä ihan hyvin tuolloin söi, mutta nyt muutaman päivän vaatinut jo saada ruokaa, alkaa melkein Moonamainen- hötköily ruoka-ajan lähestyessä illalla. Ja tänään sitten ihme tapahtui ja Väiski oli tyhjentänyt kupin ennen Nalaa. Siksipä myös hieman tuntosarvet pystyssä mikäs tätillä nyt on...Se kun nykyään ollut superahne sika, pöydältä vienyt lasten jättämiä leipiä, jota ei ole koskaan ikinä ennen tehnyt. Mutta toivottavasti vain oli reilun ruoka-annoksen syytä, eikä yskä ole sille tulossa.
Tässä kuussa olisi tarkoitus käyttää sitten Väiski lonkka-kyyner-kuvissa sekä polvi- että silmätutkimuksissa. Ihan jännittää mitä tuleman pitää kun siskot tulleet terveinä ja veljienkin tulokset näyttäneet hyviltä lähtiessä. No kertahan se on ensimmäinen että minulle luustoltaan sairaskoira sattuu, harmittais vaan ihan törkeesti jos noin hyvillä ominaisuuksille ei sitten saisi käyttöä. Eli pessimisti ei pety joten katsotaan.
Nalan kanssa meinaan vähän toivoa heittää vaikka PEHA koe olikin suunnitelmissa toukokuussa, mutta tottis näytti taas kentällä jossa paljon ihmisiä ja koiria, aika säälittävältä..Vire laski reilusti, enkä oikein tiedä millä sitä kohoteltais eikä enää kehtais mennä kokeisiin itseään nolaamaan sen kanssa. Toki maneesilla tottisvuorolla talven aikana näyttänyt reipasta omaa itseään, että ota nyt selvä mistä tuulee. No se vielä harkinnassa tosiaan ja voi se olla että jos nyt käydän kokeilee ja tulos on sama kuin viime kesänä että vire jossain alamaissa, niin sitten on Nala vaan jätettävä eläkeläiseksi, iskän mökki/veneilykaveriksi..Harmittaa vaan sekin, höh..
