Nalan touhuiluja (ja vähän Väiskinkin)

Nalan tottisongelmaan on taidettu löytää ratkaisu, tai ainakin toivon niin. Tehtiin tätille kokeenomainen treeni, jätin ruokakuppi palkan melkein kuten ennenkin, kentän reunalle, yleensä jätän kokeissa autolle. Heti ilmoittautumiseen menossa oli havaittavissa että homma taitaa mennä täydestä, Nala alkoi jotenkin luimuilemaan. Ensin mentiin tekemään paikallaolo, siinä ei ongelmaa noin niinkuin liikkeenä, mutta heti huomasin koirasta kun kun otin perusasentoon, että se "väärä"sana, vapaa, ei ollut oikea sana siihen tilanteeseen, koska koira oli sinkeellä kuin viulun kieli, ryntäämässä palkalle joka siinä vaiheessa oli suoraan edessä. Vaan tästä otettiin koira hallintaan, seuraten aloittamaan liikkeitä. Yleensä annan sen vähän hyppelehtiä matkalla pois. Heti kohta seuraamisessa tuli se mitä haettiin, Nala alkoi jätättää ja luimimaan, joten eikun nakki heilumaan, pyrähdys ja jatkuu. Palatessa ei mitään ongelmaa. Henkilöryhmäänkin tuli yllättävän reippaasti, istui vinoon ja kun tätä aloin korjata kääntyi sivulle ihan vinoon, kuppia kohti, siinä vaiheessa välähti minullakin :) Jäävissä liikkeissä istumisen seisoi, joka ollutkin ongelma ja taas meinasi ennen maahanmenon juoksua alkamaan jätättää, muuta korjaantui pienellä kehulla. Hieman tuntui täti olevan kehuista ja pienestä palkasta liikkeiden välillä ihmeissään, mutta sepä ehkä kertoikin siitä että täti meni halpaan niinkuin oli tarkoistuskin. Noudoissa sitten meinasi karata oikeesti käsistä, hypyltä, lähti haukkumaan ihmisiä kupin edessä, ei mitään agrea kunhan vaan pööpöili ja A-esteellä ei olevinaan löytänyt kapulaa. Joten tässä vaiheessa tehtiin johtopäätös että palkka on varmaan riittävän haluttava mutta aivan väärässä paikassa, joten sitten se kipaistiin viemassä eteenmenon päähän, johon sitä nyt aletaankin yhdistämään.

Täti tuntui siltä että näinköhän kokeilee vaan ohjaajaa, en sano että jotenkin tarkoituksenomaisesti kettuilisi, koska en näin usko koirien käyttäytyvän (vaikka joskus siltä se tuntuisikin ;)) mutta oppinut jossain vaiheessa jotakin väärin, mitä sitä en osaa sanoa,mutta nyt kokeilemme palkan paikan siirtoa eteenmenon päähän. Ja samalla pilkotaan suoritusta ja vähitellen kasataan kokonaiseksi. Aika taitaa loppua piirinmestiksiä ajatellen, mutta jos huomisen tottispäivä menee ok, niin taidetaan me siellä käydä vielä kokeilee.

Väiskin kanssa on tehty nyt lähinnä tottiksen alkeita, kontakteja(jotka muuten sujuu aika hienosti jo häiriössäkin!), istumista ja maahanmenoa. Yhdistetty jo hieman leluleikkejäkin tottikseen vaikkakin taitaa tuo ruokakin onneksi alkaa jo kiinnostamaan pikkuhiljaa enemmän. Jos ruuasta saisi tarpeeksi kiinnostavan, aletaan enemmän harjoittelemaan takapään käyttöä makkaraimutuksella, mutta nyt se hieman ongelmallista kun ei mikää ruoka kiinnosta niin paljoa että saisi poikaa käänneltyä. Mutta katsotaan. Sisällä ollaan tehty istumista ja odottamista porttia hyväksi käyttäen. Tätä treeniä tarvitaan vielä paljon vaikka hienosti Hiljaa istuukin mutta selkää ei kärsi kääntää ja ajoittain meinaa takapuoli vielä elääkin. Malttiharjoitukset nyt tällä hetkellä se pääasia, muut sitten perässä. Paitsi niin tehtiihän me hieman muutakin treeniä mökkeilyn ohessa:) mm. muistipaikkaa dameilla sekä vesinoudon alkeita kaislikossa Tässä pitää vaan näkäjään olla varovainen kun tahtoo hieman alkaa intoilla turhan paljon kun yhdisttynä elementit joista Väiski eniten pitää:vesi, dami ja heitto :) Noutoja silmällä pitäen sitten hieman naksuteltu daminpitoa, mutta koska ohjaaja ei tajua ehkä tuota naksun perimmäistä ajatusta sitten milläään niin taitaa pitää siirtyä ihan "perinteisiin" menetelmiin noiden pitoharjoitusten suhteen, mutta katsotaas nyt..

Lähipäiville  olisi sitten suunnitelmissa operaatio kulmureiden irroitus. Yksi lähti jo kaverin kanssa peuhatessa, mutta kaksi olisi vielä tiukasti jäljellä ja nyt alkaa uhkaavasti oikeat kulmurit saavuttaa maitohampaita niin kokeillaan nyt ensin räteillä ja kaverinpennulla,ettei tarviis lekuriin lähteä.

Riistaongelmaa??

Olipa tuossa tarkoitus treenailla vähän Väiskin velipuolen Topin kanssa hieman riistahommia vaakuilla ja niinpä vaakut pääsi haistelemaan ulkoilmaa pakkasesta. Erinäköisten ongelmien vuoksi yhteistreenit sitten peruuntuivat mutta päätin kuitenkin kokeilla kun vaakut kuitenkin oli jo ulkoilmassa, että mitäs se Väiski niistä tuumii. Ennakko-odotukset olivat korkealla, luulin Väiskin iskevän niin lokkiin kuin varikseenkin tiukkaan ja täyttä karkuun mutta toisin kävin :( Paikka jossa linnut olivat sulamassa kiinnosti kovasti, joten laitoin oikein liinaan ettei pääse omille teille, mutta kun päästiin tuulen alle pihalle josta linnut löytyivät, niin jannulle tuli melkein pakoreaktio. Lopulta lähti kyllä haistelemaan lintuja mutta ei oma-aloitteisesti ottanut suuhun, pienen saalisleikin jälkeen sitten kokeili kuitenkin ihan hampaillakin muttei kunnon otteella missään nimessä. Sitten tein kuulemani opitun perusteella, repäisin lokilta siiven ja liitin sen damiin. Tässä vaiheessa Väiski kiinnostui, kun onhan damit siitä kova juttu. Siinä oli sitten härkkäytymässä, että otan otan otan. No eikun dami lentoon ja jannu perään, hieman haisteli kummissaan, miksi se mamma nyt tähän tän siiven viritti, ois se dami kuiviltaakin käynyt, mutta sitten otti suuhun sulista piittaamatta. Onneksi oli vielä tässä vaiheessa liinassa, koska nyt olisi omiminen alkanut. Pari kertaa vielä heitettiin damia, joka kerta otti paremmin ja paremmin otetta. No nyt pitää hieman useammin riistaa näyttää, että jospa kyseessä olisi vain tottumattomuutta, tai sitten jää sorsakoiran toiveet unholaan.

Onneksi meillä on sitten kuvioissa myös nämä pk-lajit. Käytiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Alku ei näyttänyt sielläkään lupaavalta, vaikka koira esittikin vain opittuja taitojaan muttei siinä tilanteessa näyttänytkään kovin lupaavalta. Väiski oli nimittäin edellisenä päivänä päässyt ajamaan ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen, ja ensimmäistä ukkoa yritettiinkin sitten jäljittää. No ekan ukon jälkeen homma valkeni pienelle miehelle ja nenä nousi ja loput löytyivät ongelmitta. Joten kelpo hakukoira siitä voisi tulla jos ei riista maita ;)

Nalakin esitti mainiota hakutyöskentelyä. Treenin tarkoituksena oli "ajaa" Nalaa ukoille lähettämällä se aina edellisestä "pysähtyneestä" kohdasta eteenpäin ellei pistot lähde etenemään ja palkka eli ukko löytyy vain siten että mamma kuunnellaan eikä toimita omin päin, tai seistä metsässä tuumailemassa niinkuin on tehnyt. No sen puolesta treeni meni päin mäntyä, koska vain ekalla pistolla jouduin muistuttamaan kertaalleen mitä oltiin tekemässä, jonka jälkeen 5 seuraavaa pistoa oli mallikasta työskentelyä. Toisin sanoen treeni oli tosi onnistunut :D Tätikoiran kanssa on mietitty myös tottiksen kuvioita, mitä tehdä sille oudolle koekäyttäytymiselle. Nyt ohjelmaan laitetaan kontaktiharjoituksia, sekä vähitellen kaavioita aletaan "ajamaan" myöskin läpi liike kerrallaan paloittain, liike ja ruoka. Pitkä taitaa olla tie mutta viimeinen kokeilu on tehtävä, jos sitä vaikka avointa hakua kävis joskus vielä kokeilee...

Ja taas tässä kirjoittaessa pitää sanoa, että vannomatta paras. Eipä nimittäin pitkä aika kun päätin keskittyä etenkin Väiskin kanssa nyt kunnolla johonkin tai toisin sanoen nomeen ja muut tulee jos tulee, kun tuo pk-lajien treenaus hieman tökki, mut kaikkehan tuota on taas tullut jossain ihmeen välissä treenailtua. Kun onhan Väiskillä ajettu myös jälkiä ja tehty nomen alkeita kuten esim. muistipaikkaa ja daminpitoa ja niitä tärkeimpiä eli odotuksia! Edelleen jannu minua komentaa, mutta malttia malttia pitäis varmaan katsoa  tässä kohtaa peiliin ja treenata enemmän ;) Onneks sentään kohta on loma ja sitten voi keskittyä taas hieman enemmän ehkä koiriin perheen lomailun ohella :D

Flättileiriä ja sun muuta

Onpa taas kulunut aikaa viime päivityksestä, mutta laitetaan se kesän piikkiin, sellaistahan se on kesällä ettei viitsi koneella paljoa aikaa viettää kun ulkona on ollut niin ihanan helteistä että ne päivät joita ei ole töissä vietetty on mennyt rantsussa lapsia ja koiria uittaen. Ja onhan siinä sivussa tullut muutakin hommailtua.

Nalan kanssa käytiin kesäkuussa koularia taas jäljeltä tavoittelemassa mutta tavoittelemiseksi jäikin :/ Maasto ois mennyt vielä nippanappa, 5keppiä, janalta 39p. ja 1esine(toisen pääälläkin seisoskeli muttei jostain syystä tuonut) ja sitten siirryttiin kentälle tottikseen suurin odotuksin mutta jotain on tapahtunut. Alkuun tätikoira oli ihan ok vireessä, mutta tuomarin kättelyn jälkeen tapahtui jotain kummaa, vire laski heti aloituspaalulle mentäessä, heti tuntui että jotain mättää ja niinhän se oli, Nala alkoi jätättää heti ensi metreillä, sitten laukausten jälkeen tipahti melkein täysin, että tuomarista näytti että koira olisi reagoinut ampumiseen, mutta se ei tosiassa ollut niin. Jäävät vielä kokeiltiin tehdä mutta sitten itse keskeytin, kun eihän niistä tullut mitään kun ei lähtenyt ollenkaan seuraamaan. Sitten kun lähdettiin taas autolle vire palautui, ja kappas meinasi olla kiire autolla odottavalle kissanruoka palkalle.
No sitten porukalla mietimme mikä mättää, ja ehkä viimeinen lopputulos on viime kesän treenauksen ja kokeiden suhde, treeniä tuli aivan liian vähän verraten kokeiden määrään, koira oppi että kokeissa ei puututa sen tekemiseen ja palkkakin tulee vasta kaiken tehtyä. Siis motivaatiossa puutetta. Toki mietittäväksi jäi kuinka kauan mätä hammas ehti vaivata, oliko jo kipeä syksyllä..Ehtikö oppia jo jonkinlaisen käytöstavan kun hampaaseen koski, yhdistikö sen koetilanteisiin tms.
Posiiivista oli kuitenkin se että jälki ajettiin vauhdilla, koska jäljen ajo vauhdissa oli keväällä ja alkukesästä selvää ongelmaa, ehkä siihen vaikutti kevään leirillä törmätty käärme, liekö säikähtänyt sitä ja vaikutti jälkeen että sitä tarkkailtiin ettei uudelleen käärme vaan tulisi vastaan. Tähän ongelmaan puututtiin siten että ajettiin jälkiä heti jäljentekijän perään, sitten että janalta näki maalimiehen ja se jäi vielä jäljen päähänkin palkaksi sekä yhden jäljen teki koirien "huoltaja" eli mieheni, joka lisäsi kummasti vauhtia Nalan tekemiseen. Koejälki oli siis mallikas vauhdin suhteen joten metsään jäänyt keppikään ei harmittanut.
Nyt ollaan tehty vain kontakteja ja haetaan tottikseen uutta virettä sitä kautta, saa nähdä onko asia enää korjattavissa vai jääkö tätikoira tosiaan jo eläkeläiseksi, "iskän" laivakoiraksi...

Väiskin kanssa käytiin viikko sitten flättileirillä. Oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja leiriporukkamme oli mitä mahtavin, villitiimi :D Tiimissä oli Väiskin sisaruksia,Marge, Minttu ja Merlin sekä velipuolet Topi ja Jippo ja tietty äiskä Viivi sekä "mustina lampaina" mitä ihanammin flättitytöt Unni, Oodi ja Selma sekä polkkatukkainen Hellevi :). Tiimimme voitti leirikisan, kaikki leirin leikkimieliseen Open Show näyttelyyn osallistuneet tiimiläiset pärjäsivät hienosti. Väiski esiintyi kasvattaja Tiinan kanssa hienosti vaikkei seisominen oikein meinannnut onnistuakkaan ja sijoittuivat hienosti sijalle 2 minipentu luokassa :) Arvostelussa oli maininta mm. lupaava pentu, jolla hieno suhde omistajaan ;) Mistähän tuomarimme mahtoi tämän tietää;)

Leiriltä jäi käteen mahtavan fiiliksen lisäksi paljon uusia oppeja nomeen sekä toki jotain harjoitelteltavaakin, Väiski nääs kun ei oikein osannut odottaa! Joten malttia malttia on ollut harjoittelu listalla paljon leirin jälkeen.  Ajanpuutteen vuoksi olen päättänyt priorisoida tälle kesälle Väiskin kanssa tavoitteeksi tutustua nome-hommiin ja pk-puolelta ajetaan jälkeä joka onkin alkanut sujua mallikkaasti. PK-haku saa nyt kesän ajaksi jäädä, se otetaan kuvioihin mukaan sitten loppu syksystä ja talvella jatketaan varikolla.

Alla hienoja kuvia Väiskistä leiriltä kuvaajana Henna Mikkonen, kiitos Hennalle!

Viisas Väiski, joka voisi vaikka pillittää itseänsä!

Väiski trimmattuna

Damin pitoharjoituksia

Maltti harjoituksia, kouluttajana englantilainen Jo Hewisson, joka myöskin tuomaroi Väiskiä Open Showssa :)

Mitäs sitä on tullut tehtyä

Nalan kanssa huomattu ongelmaksi jäljellä tänä keväänä niin niin verkkainen tahti. Ei meinaa kokeissa oleva aika jäljen ajoon riittä kun täti ajelee niin jälkitarkasti ja muuten vaan tarkasti, ja muutenkin tuoreellakin jäljellä ajaminen on turhan verkkaista. Joten avasin sitten suuni ja ohjeeksi saimme kokeilla jäljentekijän näyttöä janalla,jota kyllä aikoinaan tehtykin, mutta jäänyt kun ei ongelmaa ole ollut. Tuolloin lähinnä näytetty antamaan koiralle suuntaa ettei lähtisi takajäljelle. Nyt sitten lisäksi sain vinkin että laittaa koira koira heti perään ajamaan mielellään myötätuuleen jotta tulisi vauhtia. Ja näinhän sitä sitten kokeiltiin, Nala näki janalta jäljentekijän ja kohta heti perään lähdettiin kun maalimies hävisi aukolta metsään. Ajattelin Nalan sinkoavan täyttä perään, koska näitä merkkejä näytti ennen kuin laitoin jälkirensselit niskaan, ja laitoin koiran maahan, joten reippaalla tahdilla täti lähti nostamaan jälkeä. Täysin suoraviivaisesti eteni janalla vaikka tuuli minne sattui, ja lähti reippaati ajamaan jälkeä oikeean suuntaan, hyvä harjoitus myös edellisiä takajäljen ottoja ajatellen. Ihan juoksu askelia joutui liinan päässä roikkunut mutsi ottamaan. Mutta mikä hassua huomata, Nala ajoi edelleen täysin jälkitarkkaaan, kengän jäljet koko ajan nähtävissä. Keli vielä antoi viitteitä että vauhtia voisi kertyä niin tuoreelle jäljelle liikaakin, ihanan kostea metsä kun oli alla. Mutta ei hienosti täti mutkitteli, keppi nousi ongelmitta ja oli silmin nähden onnellinen jäljen päästä löytyneestä maalimiehestä. Joten todella onnistunut suoritus, näitä lisää. Hieman kiirettä pukkaa kun ollaan ilmoittauduttu jälkikokeeseen kesäkuun lopussa, ettei hirveetä hienosäätöä enää ehdi tekemään, mutta jos sitä jotain saisi aikaiseksi ennen sitä.

Tätä ongelmaa olen sitten miettinyt mistä jäljen ajon hitaus johtuu. Vakavasti olen alkanut epäillä sen johtuneen keväisestä tapahtumasta jossa Nala törmäsi kyyhyn jälkeä etsiessään. Tämän jälkeen täti alkanut hyppelehtimään metsässä kaikenmaailman erikoisesti tököttäviä keppejä ja risuja. Taitaa olla täti sen verran pehmeä että se on jättänyt jälkensä. Mutta toivotaan ettei ole niin pehmeä ettei tämä ongelma olisi korjattavissa. Mutta jäädään odottamaan ja annetaan hieman apuja treneeihin joten jospa se siitä.

Nala ottaa veneilyn rennosti

Sitten ollaanhan me käyty veneilee. Nalalla veneilyssä ei ongelmaa ole, nauttii täysin simauksin. Väiskiä veneessä hieman tällä kertaa jännitti, ei mitään paniikinomaista, vaan pientä läähätystä, joka vaihtui äkkiä uniin, kun ei sitä enempää viitsinytkään hermoilla :) Väiskin kanssa ollaan tehty pari nurmijälkeä, jotka lähteneet vähitellen sujumaan kun muurahaiset ei ole sattuneet tielle. Sitten on harjoiteltu hieman tottiksen alkeita, istuminen ja kontaktihan on jo sujuneet pidemmän aikaan, nyt otettu kuurina maahanmenoa, joka sekin alkanut ipanalle aueta, tarvitsee vielä hieman apuja mutta vähitellen. Sitten on sivulletulon alkeet opetuksessa sillai enemmälti, ja mutsi opettelee käyttämään naksua joten katsotaan miten meitin käy. Vaiski varmaan oppisi nopeamminkin mutta kun se opettaja on hieman avuton niin saas nähdä koska se osataan ;)
Riistaa pitäis ja pitäis aina sulattaa ja näyttää mut jotenkin ei ole saanut aikaiseksi, mutta kyllä se vielä joku päivä tapahtuu..

Muuten Väiski on oikeastaan elellyt pentuelämään, lenkkejä hieman harjoiteltu koiralaumassa. Väiskistä on aina niin ihanaa kun on muita, muista en olisi niin varma onko ihanaa kun Väiski koko ajan roikkuu partakamujen parrassa tai flättien huulissa, lipoen ja lipoen. Kukaan ei ole sille raukalle vielä näyttänyt maailman karua puolta, toki ei se niin suotavaa ole, toki sekin päivä vielä koittaa, ehkä nämä kamut antaa Väiskin vielä vähän kasvaa ennen kuin "koulutus" aloitetaan.

On Väiskillä yksi huippu pentukamu, melkein pävälleen samanikäinen riisenipoika Kasperi. Pojat on leikkineet ihan pienestä asti ja leikit alkaakin olemaan sellaisia että muiden pentujen kanssa ei taida olla asiaa leikkimään. Pojilla menee ihan hyvin, vauhtia ja hamapiden kalistelua riittää, mutta Väiski pääsi näkemään pientä lapinkoiranpentua eikä puhettakaan että irti ois voinut päästää kun kurmuutus ois alkanut. Samoin alkaa käydä naapurin espanjanvesikoiran  kanssa vaikka samanikäisiä ovatkin, hieman on Väiskillä turhan kovat otteet. Aika kovalta näin alunperin Väiski vaikuttaakin, pienestä ei hätkähdä, joten sitä saa mitä tilaa :) On se niin mahti tapaus!

Hei me kerjätään!

Vesipeto

Aada-"koira"

Lapset venettä uittamassa :)

Ikää lisää ja hammasta vähemmän

Tänään vietetään esikoisemme Aadan synttäreitä, jestas miten nopeesti aika mennyt, 4vuotta jo siitäkin ihanasta päivästä kun pirpamme sain syliin <3 Koirat ollut juhlahumussa mukana, Nala lunkisti vieraat haukkunut tavalleen uskollisena ja Väiski ollut kummissaan vieraiden määrästä, ei aina ole uskonut että Nalan haukku voisi tarkoittaa TAAS uusia vieraita. Mutta hyvää harjoitus ollut Väiskille kun mini ihmisiä ollut enemmälti ja välillä pitänyt lähteä rauhoittumaakin omaan huoneeseen, joka sekin onnistunut hienosti, vain pientä älinää kuulunut. Nätisti suhtautunut vieraisiin lapsiin, paitsi mikä nyt koiranpennulle tyypillistä kun muksut juoksee niin saalista koetetaan pysäyttää joten tarkkana saanut olla ettei tämän supertyperä tapa vaan jää päälle, omille lapsille Väiski ei sitä tee, joten uskon sen olevan kitkettävissä oleva tapa (ja niinhän onkin tietenkin). Väiski on myös Aadan tavoin kova nuken hoitaja, työntelee rattaita ja "halii" nukkeja sekä välillä taitaa kahvitkin porista. Myös Leeviltä Väiski oppinut palloa pelaamaan, hiekkalaatikkoa kaivamaan ja pikkuautojen renkaita vaihtamaan. On se jännä miten ne on oppivaisia nuo pennut ;) Mamman kanssa on kitketty ja muokattu kukkapenkkejä ja kova on Väiski kukkia "haistelemaan" vaikka olen koettanut kertoa ettei ne liljat vielä ole kerättävissä kun eivät kuki, sitä Väiskin hankala on ymmärtää..

Aada Emilia 4vuotta, rinsessa nukkeineen

Väiskiltä varmaan jotain hävinnyt Aadan vaunuihin..

Nalalta poistettiin viikko sitten perjantaina se lohjennut ja mätivä hammas. Leikkaus meni kivuttomasti, oltu ilman kipulääkkeitäkin pelkillä antibiooteilla. Aika hyvältä kolo nyt vaikuttaa, joten josko täti siitä lähtisi piristymään kun kivut helpottavat. Leikkauksen jälkeen Nala oli kovin maansa myynyt kun Väiski lähti mamman kanssa yksin treeneihin, joten jospa taukokin tekee hyvää ja piristää, se jää sitten nähtäväksi.

No mitäs meidän Väkkärä, kasvaa ihan supervauhtia, ei mahdu enää pikkupoika syliinkään kunnolla, oijoi miten nopeesti aika menee. Toki mukavampaa että jotain arkikäytöstapojakin kasvaessa tarttuu, mutta taitaa olla plus miinus nolla kun sitten tilalle tulee pienen pojan viikarin kommervenkkejäkin, niih. Noutaja se on edelleen, uiminen on maailmassa parasta mitä Väiski tietää ja ruokahalukin on kovasti kasvussa, jo levottomana odottaa ruokaa mitä ei ihan kakruna tehnyt. Ihan törkee hakki ei ole makupaloihin niinkuin toisilla noutajilla tapana mut kyllä ne Väiskille kuitenkin maistuu. Rumia tapojakin löytyy sitten yllinkyllin, pöydille hypitään, kommennetaan haukkumalla, kaneja vahditaan ihan urakalla sekä Nalan kaulassa hampaat on aika usein. Nala kyllä ajoittain sanookin asiasta ja taitaa tykätäkin huomiosta mutta ei aina. Ja mikä hassuinta olen tosi tyytyväinen Väiskin siihen ominaisuuteen että pienestä ärinästä ei pupu mene pöksyyn, toki reagoi sanomisiin ja "puisteluun" mutta ei se kauaa meinaa mielessä pysyä, joten ehkä jotain menee siis komennuksissa "hukkaan", mutta toivotaan että ne tavat siitä paraniskin. Ääntä Väiski käyttää ajoittain turhankin herkkään, turhan louskuttaja se ei ole, mutta pieni vinkuminen tulee aika herkästäkin kun ei mene herralle mieleisesti asiat, mutta josko sekin olisi opittua kun muuten hermoissa ei tuntuisi olevan vikaa.

Väiskin treeneistä sitten sen verran että hakumetsässä ollaan muutamaan otteeseen päästy käymään ja se on mielekästä jannun mielestä, hauskaa on etsiä ja mammastakin on taas kerran ihmeellistä miten näin vähillä treenauksilla voi noin pieni koira ymmärtää hajun jo aika kaukaakin. Löytö se vasta hassun hauskaa Väiskistä onkin vaikkakin kovin kovasti ajoittain jännittää viimeiset metrit maalimiehelle. Lähinnä käytös on mielistelevää, joten kovin huolissaan en ole, ei missään nimessä ole pidättyväinen mutta kyllä sitten on makkararinkiäkin tehty syystä että reipastuisi tervehtimään reippaasti. Eikä arkielämässä ole mitään ongelmaa. Jäljellä sitten sattunut muutama huonompi kerta, erikoinen multa V:n mielestä sekä muutama jälki peräkkäin kun muurahaiset hyökkäsi namuihin, joka sitten hillinnyt makkaran syöntiä. Tehtiin sitten yhteen jälkeen ihan makupalattomia pätkiäkin joka sujui mallikkaasti, joten nyt jälki jäissä sen aikaa kun lähipelto ajetaan jossa ei muurahaiset asu ja päästään taas makkaran kylvöön. Tottiksen saralla ollaan ihan jumissa, istumiset ja kontaktit sujuu erittäin mallikkaasti, mutta muuten mamma ollut kovin kiireinen että opetus vielä aivan vaiheessa, mutta josko sitä joskus ehtis ihan ajan kanssa. Naksua harjoitellaan molemmat että jos siitä sitten jotain hyötyä olisi.

Veneilemässäkin Väiski on jo päässyt käymään, ei turhia paineita ottanut, saalista kun jätkältä löytyy niin vesipisaroita ja tuultakin koetettiin saalistaa, samoin kun ukki oli unohtanut veneen puunauksen keväältä niin kaikenmaailman lehdet veivät alkumatkasta huomion :) Nyt pitäis kun ehtii niin ottaa joku lintu sulamaan ja kattoo miltä se riista tuntuu, joten siitä sitten lisää kun se tapahtuu.

 Ai isotko korvat,eikä ole, äidin poika <3

On se vaan niin ihana!

Kylläpäs oli hankalaa saada jannu seisomaan nätisti, mut tässä joku taidonnäyte niin koiralta kuin omistajalta;)

Nala- täti 6vee, täh?Häh? Niin.

Hakuilua

Käytiinpä Väiskin kanssa tänään piiitkästä aikaa hakumetsässä, siis kaiken sen, oisko nyt ollut, kolmannen kerran ;) Mut käytiin! Ja pieni mieshän ties tasan tarkkaan mikä on homman juoni, kun ihminen "haisee" niin sinne mennään,maksoi mitä maksoi, se kannattaa, sanois varmaan Väiski jos puhuis. Tämä sill,ä että vaikka oli ihan tutut tyypit kadoksissa ja vielä sellaiset erittäin pidetyt, eikä Väiskillä muutenkaan ole ihmisten kanssa ongelmaa, niin kun on lähellä maalimiestä niin siinä hetkessä ei pojasta vois paljoa pienempää tehdä, Väiski vetää nimittäin itsensä ihan maantasaan, pieni musta häntä heiluu minkä pystyy ja lurps, mennään ukolle. Kovasti jostain syystä nuo viime metrit jännittää. Mutta eiköhän se häviä kun sais vähän treeniä alle ja tosiaan kun haju tulee niin lähtee jo kaukaa menemään, eipä paljoa mammasta huolta siinä vaiheessa kannettu. Niin ja hyvähän se on että tuo haku sujuis kun haukkuvaa hakukoiraa Väiski kovasti on itsestänsä markkinoimassa. Ihan järkyttävä komennus jätkällä milloin minkäkin asian suhteen, milloin pitäis Nalan tehdä jotain toisin, ruuan hypätä pöydältä suuhun, mutsin lopettaa komentamasta, mutsin älytä päästää autosta treenaa eikä vaan treenata toisten koiria..siis syitä on monia ja monia Väiskin elämässä jolle voi haukkua! Huh miten se välillä koettaakin hermoja, mutta uskon ja toivon että se kertoo jostain hyvästä, eikös vaan ;)

Leikeissä Väiski muutenkin käyttää ääntänsä, murina on kova kun jostain pääsee taistelee. Jotenkin se on niin hassu että noin pieni koira voi ollakin niin tosissaan aina välillä jostain, ei ihan aina pysty sitä tosissaan ottaa. Sitä aikaa odotan että Väiski alkaa käyttää ääntään myös toisten koirien kanssa leikkiessä, tähän nimittäin erittäin vahvana esimerkkinä on täti Nala, joka oppi tämän "taidon" mummo Moonalta(edesmenneeltä hoffiltani). Kyllähän sekin päivä vielä koettaa, joten nautin nyt näistä hetkistä kun V leikkii ainakin vielä suht hiljaa toisten koirien kanssa. Ihan kivasti ollaan saatukin Väiskille erinäköistä ja kokoista koiraa leikkimään kaveriks tai sitten vaan hengailemaan. Väiski suhtautuu toisiin koiriin nätisti alistuen, mutta nopeasti on jalkeilla ja mittaa ottamassa. Ei siis mikä tossu ole kuitenkaan, mielestäni aika järkevä.

Lähipäivinä ois tavoitteena muutamat jäljet käydä pellolle polkaisee, aika nopeesti vaan tuo heinä kasvaa että saas kattoo pitääkö kohta jo siirtyä "hyville"metsäalustoille kokeilee.

Kuvia harjoittelen laittamaan ja hieman päivitystäkin taas...

No niin nyt sain vihdoin jotain kuvia kamerasta, joten tässä sekalaisia otoksia. Ihan viimeisintä kuvaa Vemmelsäärestä ei ole mut nyt paistaa ulkona sen verran kauniisti että eiköhän tässä lähipäivinä saatettais saada onnistunut kuvakin.

Viime päivien infoa sen verran että käytiin Väiskin kanssa toisilla rokotuksilla, elopainoa jätkällä 12,5kg josta suurin osa jalkaa ;) Muuten kaikki oli kunnnossa, kuukaudeksi kadonnut toinen kiveskin oli ilmaantunut takaisin mihin se kuuluu. Kuiva iho todettiin, joten eikun rasvaa lisää ruokaan joten eiköhän sen siitä helpottais. Nalan hammas ei valitettavasti ole lähtenyt paranemaan ollenkaan joten perjantaina Nala joutuu leikkaupöydälle ja hammas poistetaan. Hieman jännittää se poisto kun toinen puoli hampaasta tosiaan täysin terve, mutta ei auta kun toivoa että lähtis helposti pois kuitenkin. Niin ja käytiinhän me sunnuntaina kokeilee taas pelastusjälkeä, tottis meni häppä räppä läpi, Nalan ehdottomasti paras liike, seuraaminen, meni sekin ihan puihin. Ja jäljeltä sitten astuttiin harhaan, eikä koirakaan siellä ollut ihan kympilllä mukana, toki jälkeä ajeli,mutta ei ihan oma itsensä. Toki tässä jälkeenpäin olen ynnäillyt näitä huonoja tuloksia, huonoja jälkiä, että treenin puutehan se Nalaa vaivaa..No nyt ollaan ainkain 1kk poissa pelikentiltä ja katsotaan sitten miten on lähtenyt täti toipumaan, että jatketaanko kilpailu-uraa enää. Sen näyttää sitten aika. Mutta siis alla niitä lupaamiani otoksia..

Jätkä nukkui tässä tuo olematon vauvaluu suussa, mut toki silmät aukesi juuri kameran välähtäessä,ikää siis 12vko.

Tässä hieman talvista maisemaan. Kuvassa siis Leevi 2v, Nala 6v. ja Aada 4v.. Huh miten paljon sitä lunta olikaan.

Ihan taitaa olla ekoja potrettaja jossa koirat pysyneet samassa kuvassa, ei oo helppoa se ei :)

 On nää pennun nukkumapaikat ja asennot ihan mahtavia!

 Väiski ja velipuoli "Topi" Filurin Vellu- Vermutti.

Jotain hyvää taitaa olla maistissa..

Mitäs meille kuuluu..

Nyt on blogin ulkoasu jossain kunnossa, joten aloitetaan tää päivityskin sitten. Vielä pitää kuvien lisääminen tekstiin opetella niin voidaan tekstin sankareista sitten näyttää kuviakin, etenkin Väiskistä, joka kasvaa valtavaa vauhtia,huh! Kohtahan ei penneli mahdu edes syliin, tai ei ainakaan pysy, miten sen nyt ottaa:) Väiski on viime aikoina alkanut näyttää niitä noutajan ominaispiirteitä, nimittäin jätkä ryplää jokaisessa ojassa, vaikka vettä ei juuri olisikaan niin voihan siellä pötkötellä että kastuu. Ja Nalan peräässä kävi uimassakin ihan kunnon reissun ja sitten piti tottakai testata et uiko se ihan oikeesti, niin uihan se keppiä jo hakemassa ja tykkäs! Kyllä siitä hieno sorsakoira tehdään :)

Väiskiä on jo alettu koulutellakin, kai se pitää kun päätin nyt kokeilla miten tässä herkkyyskautena vauvaiässä oppi tarttuu. Joten on sitten treenattu istumista,maahnmenoa, seisomista ja tottakai kontakteja. Kontaktin opettaminen on ainakin ollut kaikista helpointa, nyt jo onnistuu sivullakin ja aina kun V tietää et on namuja taskussa niin tarjoaa kontaktia. Mahti jätkä! Sitten on toki harjoiteltu jossain määrin perus rauhoittaumista ja odottamista esim. autosta ei nosteta ennen kuin rauhoittuu, eikä palloa pääse hakemaan ennen rauhaa. Nämäkin aika hienosti mennyt kaverille perille.  Sitten on tietenkin ajattu jälkeä. Kerran kokeiltu metsässä, muuten pysytty nurmikolla ja kerran käyty pellolla. Nyt vaan tahtoo alkaa käydä omassa pihassa matka lyhyeksi missä ei olisi häiriöjälkiä kun jäljet on pidentyneet, ja pellolla ruoho hävittää onnettoman pienet makupalat turhan syvälle. Mut eipä se V haitannut, jälkeä pystyi silti ajelee. Senkin V oppi kauheen nopeesti. Nenänkäyttöä sit noin henkilöhaku mielessä on kokeiltu vaan kolme kertaa, ekalla kerralla varikolla jo kolmannella ukolla ymmärsi homman juonen, metsässä sit toiselle ukolle lähti jo ihan juoksujalkaa, vaikka vaihtia hidastikin vielä niin onnettoman lyhyet 10viikkoisen pennun jalat. Mutta siitä sekin lähtee. Kolmannessa treenissä alkoi jo ukon hajusta häntä heilumaan ja vauhti oli moinen. Joten potentiaaliselta kaverilta V vaikuttaa.

Kotioloissa V on aika kova kaveri käyttämään hampaitaan. Ne on kiinni siinä mikä on lähimpänä, sohvassa,matossa,pöydän jalassa, muksujen paidassa tai mikä parasta Leevin pikkuautoissa jotka V sitten varastaa ja ylpeänä vie talteen. Kantamisessakaan ei siis ongelmaa, mut Leevi ei kyllä aina tästä ole kovin otettu kun enää mitään saa rauhassa leikkiä. Ja V:llä on kyllä aikamoinen saalisvietti, kanit on ainakin saaneet sen tuntea, siellä se kanien kopilla istuisi päivät pitkät jos antaisi. Taitaa kyllä kanitkin ärsyttää tahallaan kuikuilemalla nenäkiinni häkissä kun V haukkuu ja kaivaa vimmatusti toisella puolella. Tästä joutuu harvase hetki V kieltämään. Ja samoin ei onnistu imurointi,luuttuaminen tai haravoiminen V:n läsnäollessa. No mutta onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta opettelututtaa taas pitkästä aikaa tää pentukoiran kanssa eläminen ;)

Mitäs meidän tätille sitten kuuluu? Nalalta löytyi ikävä yllätys lääkärireissulla, yksi iso takahammas on mennyt jossain vaiheessa poikki ja alkanut mätimään ihan juuria myöten. Nyt ollaan sitten syöty antibiootit ja odoteltu kuukauden päivät ilman minkäälaista pallo/patukka/keppileikkejä että hammas saisi olla rauhassa ja parantua että josko se itsestään alkaisi parantumaan. Ja ellei se kasvata jonkilaista uutta "kuorta" on edessä sitten poisto. Siinä vaan mietityttää se että hammas toiselta puolelta täysin terve, yksi niistä isoimmista että miten hankala sitten se onkaan poistaa, miten toipuminen ja mikä pahinta sehän tietää vähintään kuukauden karenssia kokeita ajatellen ja juurikun nyt kesä-heinäkuussa olisi ollut ne suunnnittelemani kokeet. No nyt minun silmään onneksi hammas näyttää hieman parantuneen, maanantaina käydään näyttämässä sitä lääkärissä, joten sitten tiedetään jatkot paremmin. Oireillut se ei ole sitä enää, joten jospa se saisi jäädä nyt ainakin toistaiseksi.

Kokeiden puolesta ollaan nyt menossa sunnuntaina kokeilemaan taas mites sitä harhajälkeä ajetaan pelastusjäljellä, jos sinne päästään jos täti malttaisi pysyä ensiksikin tottiksessa paikallaolossa käymättä välillä pissalla, niinkuin viime kokeessa teki :/ ja onhan sitä ryömimistäkin nyt hieman taas treenattu,joten katsotaan tulisiko tänä vuonna tulosta siltä saraa. Muuten tämän kauden tavoitteena olisi käydä kokeilemassa PK avointa hakua, ja ehkä syksyllä myös taas pehaakin ja toki muutamat PK voitaja-jälkikokeet käydään katsastaa. Katsotaan sit syksyllä mikä on kauden tulos saldo ja koiran vire että vieläkö ensi kaudella kisataan, jota kyllä kovasti toivoisin.

Mutta eiköhän tässä alkuun ollut ihan riittävästi kuulumisia, jatkossa ajattelin tätä blogia käyttää itselleni jonkilaisen päiväkirja/treenikirja- tyyppisenä ratkaisuna, jotta näkisi mitä ja miten sitä ton Väiskin kanssa tulee sähellettyä. Joten jos tarinat kiinnostaa niin tapaamisiin taas!

Heippa rallaa!

Tästä se lähtee, uusi blogi koiruuksille ja meidän tekemisille. Hieman testailen ensin tätä blogin käyttöjä ja sitten tulee enemmänkin tekstiä. Joten palaamisiin!