Kennelrehveillä Oulussa

Kävimme Väiskin ja velipoika Topin ja Jossun kanssa viikonloppu retkellä Oulussa kasvattajan järjestämillä kennelrehveillä. Vallan mukavaa oli ja paljon uutta tarttui mukaan. Päälimmäisenä hirvee nometus-himo:) Siispä ollaan kovasti damitreenejä värkkäilty. Samoin Väiski pääsi tutustumaan lintuihin matkalla. Alkuun ne oli ehkä jopa hieman yököttäviä mutta kun jannu ymmärsi mitä mamma haluaa niin jo alkoi linnut nousta. Saatiin kotiin sitten tuomisina muutama lintu ja tehtiin treeniä niillä, ja homma toimi vallan mainiosti. Nopeat ylösotot täydellä otteella, aivan mahtava koira!

Alla kuvasaldoa kuvaajana Tiina Pikkuaho.

 

Käytiin me Väiskin kanssa kuvissakin, ei naama vaan luusto, ja hyvältä näytti: polvet 0/0, silmät ok, kyynerät etenkin terveet, lonkatkin terveet, vaikkakin toisen lonkan malja olisi saanut olla hieman syvempi, joten nyt virallisia lausuntoja odotellen..

Köh,köh

Niinpä,ensimmäistä kertaa minun koiran omistajuus historiassa eli 26 vuoden aikana, meille rantautui yskä, eli kennelyskä iski Väiskiin. Alkuun hieman köhi remmissä vetäessä eli 1,5 viikkoa sitten. Seuraavana  päivänä tuli sitten oksennut, luulin että on vaan syönyt jotain, ei ois ihme sekään, sitten tuli kevyt yskä ja alkoi liman puklauttelu. Sitä meni pari päivää sillai reilusti ja samalla heti kun tuli pienikin rasitus niin alkoi köhimään, vaikka muuten ois selkeästi mieli tehnyt juosta, sattui hankiaiset just siihen saumaan ja aamupissi lenkillä ois kaverin pellolla tehnyt mieli päästellä jäniksen jäljillä, mutta parina päivänä yks pidempi lenkki riitti ja sitten nöyränä mamman luokse. No viikko meni sitten ilman sen kummempia lenkkejä, alkoi virtaakin kertymään, toki alkupäivät tais tajuta levätäkin. Ja nyt kun kalenteri katson taakse päin tänään ensimmäisenä yskättömänä päivänä(tai en ainakan ole kuullut) niin päiviä kulunut 10. No sinällään ei varmaan ole mikään ihme aika sairastaa, mutta kavereiden koirilla sama tartunta mennyt 1-2 päivässä joten alkoi jo allekirjoittanutta hieman hermostuttaa että paraneeko tää Vässy ollenkaan. No menihän se sitten ilkman mitään antibiootteja, pelkkää yskänlääkettä "nautittiin" oisko nyt ollut neljänä päivänä. Äkkiä näköjään unohtuu, vaikka silloin kun Väiski yski, se tuntui niin toivottomalta kun ei voinut auttaa, vähän kuin vauvan itku, lohdutonta.
No toivotaan nyt että tauti olisi meidät jättänyt, koska loppukuusta niiiiin kauan odotettu viikonloppu Oulussa olisi edessä treffailen Väiskin kennelpäivillä. Ai miten onkaan mukavaa päästä näkemään Väiskin sisaruksia ja sukulaisia ja treenailee nomea ihan kunnolla ja haistelee niitä ihan oikeita lintujakin!

Just ennen sairastumista ehdittiin tosiaan aloitella niitä ilmaisutreenejä jotka lähtikin jo parilla tutulla maalimiehellä hyvin käyntiin, haukkui jopa minulle ihan helposti käsky-sanan kanssa. No nekin olleet siis nyt pari viikkoa tauolla, mutta hyvillä mielin odottelen muutaman päivän koska epäilen että asia hieman hautunut ja muhinut pikkumiehen päässä, kun tänään oli pakko hieman ennen ruuan antoa kokeilla, onko yskä tosiaan loppu kun haukkuessa yskää herkästi tuli. Kysyin vaan onko nälkä?Ja hetken tuijotuksen jälkeen niin kauniin komeen kovasti tuli oikein sarjalla vastaus:) Mutta odotan vielä muutaman päivän että ääni tosiaan ráuhoittuu, ja sitten vasta jatketaan tositreenejä.

Ihme luikku tuo meidän Väiski kyllä on, kylkiluut voi laskea ihan sormet väliin työntämällä,huh! En tiedä oliko sairaudella jotain tekemistä ruokahalun kanssa, kun kyllä ihan hyvin tuolloin söi, mutta nyt muutaman päivän vaatinut jo saada ruokaa, alkaa melkein Moonamainen- hötköily ruoka-ajan lähestyessä  illalla. Ja tänään sitten ihme tapahtui ja Väiski oli tyhjentänyt kupin ennen Nalaa. Siksipä myös hieman tuntosarvet pystyssä mikäs tätillä nyt on...Se kun nykyään ollut superahne sika, pöydältä vienyt lasten jättämiä leipiä, jota ei ole koskaan ikinä ennen tehnyt. Mutta toivottavasti vain oli reilun ruoka-annoksen syytä, eikä yskä ole sille tulossa.

Tässä kuussa olisi tarkoitus käyttää sitten Väiski lonkka-kyyner-kuvissa sekä polvi- että silmätutkimuksissa. Ihan jännittää mitä tuleman pitää kun siskot tulleet terveinä ja veljienkin tulokset näyttäneet hyviltä lähtiessä. No kertahan se on ensimmäinen että minulle luustoltaan sairaskoira sattuu, harmittais vaan ihan törkeesti jos noin hyvillä ominaisuuksille ei sitten saisi käyttöä. Eli pessimisti ei pety joten katsotaan.

Nalan kanssa meinaan vähän toivoa heittää vaikka PEHA koe olikin suunnitelmissa toukokuussa, mutta tottis näytti taas kentällä jossa paljon ihmisiä ja koiria, aika säälittävältä..Vire laski reilusti, enkä oikein tiedä millä sitä kohoteltais eikä enää kehtais mennä kokeisiin itseään nolaamaan sen kanssa. Toki maneesilla tottisvuorolla talven aikana näyttänyt reipasta omaa itseään, että ota nyt selvä mistä tuulee. No se vielä harkinnassa tosiaan ja voi se olla että jos nyt käydän kokeilee ja tulos on sama kuin viime kesänä että vire jossain alamaissa, niin sitten on Nala vaan jätettävä eläkeläiseksi, iskän mökki/veneilykaveriksi..Harmittaa vaan sekin, höh..

Rakennusetsintää

Päästiin käymään treenaa rakennusetsintää sellaisessa kirjapainohallissa. Nala loisti tapansa mukaan niinkuin aina rakennuksissa, se vaan on hyvä siinä kun on laustavarma, paikannustasokin aika ok, ainut epävarmuus seikka on ohjaaja, niinkuin aina;) Eli ohjaaja ei osaa oikealla tavalla toimia rakennusetsinnässä, eli ohjata oikein ja aika pienelläkin ohjaajan epävarmuudella Nala paineistuu jos hajulla ja rulla voi napsahtaa suuhun. No sitä nyt ei käynyt, mutta voi käydä. Nalan kanssa päästiin muiden ryhmäläisten ryhmänjohtaja-opiskelijalle tekemään harjoitukseen koirakoksi. Meille etsintä alueena oli juuri kyseinen halli jossa treenattiin, ja toinen koirakko otti ulkorakennukset. Kyseessä oli räjähdys vaara alueella ja 2 kadonnutta. Ja siinä tuli esille että koira oli taas tosi hyvä, merkkasi maalimiehen jo heti hajulle päästyään ja kun tuollaisessa tilanteessa kiire, niin ohjaajana  toimintani olisi pitänyt olla toisenlaista. No onneksi ei rakennus räjähtänyt ja maalimieskin löytyi ajan puitteissa ohjaajan töllöilystä huolimatta ;)

Nalahan oli ko. rakennusksessa käynyt jo useasti, Väiskille kerta oli ensimmäinen yleensäkin koko rakennuksissa. Hieman jännitti miten suhtautuu alustaan, kun osalla koirista vaikeuksia tuollakin hallissa liukkaalla, mutta onneksi ei ole Väiski Moona kakkonen, vaan reippaasti liikkui liukkaalla ja pimeässäkin, joka kylläkin vaatii vielä totuttelua ja harjoittelua. Ritilämäiset kapeat portaatkaan ei aiheuttanut ongelmaa, eikä sen jälkeinen korkea tila. Hyvin pääsi Väiski hajuille mutta paikantamisessa vielä suuri aukko! No eihän se voikaan osata, kun siihen ei treeniä ole kunnolla päässyt olemaan, metsässä hieman toisenlaista se paikantaminen kun rakennuksessa joka varmasti haisee aika ihmiselle. Mutta ukko ukolta paikannuskin parantui, joten tosi tyytyväinen olin taas kerran Väiskiin ja vielä onnellisempi järkipäisestä toimintakykyisestä hoffistani :D

Väiskin kanssa sitten kokeiltiin ulkona ilmaisun aloittamistakin. Pari kertaa kokeiltu, mutta leluilla Väiski "jäätyy" totaalisesti, jää vain tuijottamaan ja vajoaa omaan maailmaansa, saalisellaiseen kai.. Edellisviikonloppuisessa hakukoulutuksessa saatiin sitten vinkkinä että kokeilla sellaista kateus-haukutusta,eli toinen koira viereen joka haukkuu ja saa palkkaa ja kehua. No niinpä kaivettiin autosta Katin kehäkettu vehnäterrieri Armas:) Kyseessä siis tuttu koira ja arvioimme että Armaksen haukku voisi olla tarpeeksi "kiihottavaa". Ja niinhän se olikin, heti alkuun Väiski heitti ihan kunnon karjahduksen joka kylläkin vaihtui muutamiin piipahduksiin sen jälkeen, ehkä kunnioitus vanhempaa urosta kohtaa tuli esiin tai jotain. Sitten aikamme siinä Armas alias Massu siinä haukkui, ja olimme jo hieman lopettamassa että taas Väiski näytti alkavan vaipumaan tiloihinsa kunnes yht äkkiä kuului pari kunnon tykitystä!!Mitä, Leahan sai sen hienosti haukkumaan! Ja sen havaittuaan että tässähän pääsee itsekin osingoille kun vaan suuta aukoo, ajatteli varmaan Väiski niin komeat haukut alkoi tulla. No tänään tietty piti testata uudelleen oliks eilinen vahinko vai mitä, mutta ei, heti autosta otettuani ja lukittuaan Katilla olevat nakit alkoi hienonkuuloinen louskutus taas. Joten tais se jotain oppia!Nyt aletaan ajamaan helpoilla haukutuksiaa käskysanaa ja katsotaan miten edetään. Mutta ai miten hyvälle tuntuu, ei ole nimittäin ikävä tuon rulla-ilmaisun opetusta, haukkuva ois niin kiva, joten hyvältä näyttää, ainakin toistaiseksi.

Tietty pitihän sitä kuviakin napsia kun oli ihminen paikalla jolla hieman paremmat vehkeet ja taidot kun itsellä, joten alla Väiskin seisonta ja pääkuvat ala Minna. Kiitos Minnalle!! Eihän sitä mitään voi jos koira ei osaa näyttelyasennoin seistä, on se kaunis silti, trimmaamaton (saksiminen kyllä ajatuksena joka päivä,kauhee letti alkaa olla,mutkun...) mutta on se komee!!Mee Like!

Voihan Vässy

Mites meillä menee, no ei ihan putkeen siis Väiskin kanssa. Alunperin olin huolissani nostaako se meidän poika koskaan jalkaa, kun tuntui kaikkien muiden samanikäiset urokset jo nostaneen jo puoli vuotta aiemmin.
No nousihan se jalka vajaa vuoteisena, ei mikään peräkammarin poika. Tyttöjen perään jannu ei ole ymmärtänyt, näin kai sanotaan sitten meidän Leevistäkin isompana kunnes todellisuus kolahtaa äitille ja isälle kovaa ja korkealta ;) Tarina menee näin: Naapuriimme muutti uudet koiruudet vuoden vaihteessa, Väiski päätti sitten synttäreidensä kunniaksi lähtee riijuulle naapuriin, siis sen ensimmäisen kerran. Onneks uudet naapurit oli tuttuja, ja vitsillä olin kaupassa edellisellä viikolla heittänyt että, se musta teidän pihalla on sitten vaan meidän Väiski, ei pahailkinen ollenkaan. Niinpä naapurin setä oli sitten tuonut jannun kotiin (tuonut useamman kerran sitten sen ensimmäisen reissun), ja samalla vihjannut heidän tytöillä kohta alkavista juoksuista, nii-in. No naapurin tyttöihin tutustuttuaa lähemmin, ei Väiski sitten paljoa kotona viihtynyt yksin pihalla, ei tätikoiran seura kiinnostanut enää vaan riiuureissut lisääntyivät, ja valitettavasti melkein joka kerta oli ollut läheltä piti-tilanteet autojen kanssa.
Siispä komennus tuli liinan päähän pihalle aitojen sisään, valvomatta ei enää jannu ulkona ole.
Ei yhtään kivaa tää tilanne, ei itsestä, eikä saletisti naapureista (ite ainakin menetin aina hermot kun urokset pyöri pihalla kuseksimassa,krrhh..), ei meidän Tonista varsinkaan (yhtenä aamuna ajellut hakemassa kuudelta kaveria naapurista ennen töihin lähtöä, paitsi itepähän jättää ja luottaa sen valvomatta, niiin..) eikä Vässykään näytä yhtään onnelliselta liinan päässä pihassa:/ Mutta minkäs teet, kunhan ei vaan yks kerta henkeensä heittäis reissullaan...Viimeisin reissu ollut tänä aamuna kun Toni taas kerran kokeillut pysyiskö jo pihassa (tärppipäivät ohitse naapurissa), mutta ei, mersumies kertonut herran olleen jo siirtynyt eteenpäin naapurustossa (väli kuitenkin kotiin ehkä 300m mut mutka välissä eikä näköyhteyttä lähellekkään). Eli siis kiinnipito jatkuun, harkinnassa ellei jannu lumien lähdettyä aio pysyä pihassa niin se näkymätön paimenpoika sähköpanta-systeemi pihan puoleisen aidan päälle. Se on sen verran matala, että helposti yli pääsee, mutta muut koirat pysyneet pihalla (tottakai hoffi nyt pihallaan pysyy, viisas koira!!), eikä viitsis pihan puolen aitakorkeutta nostaa, kun sitten häviää näköyhteys takapihalle..Tai jos sen poitsun sais joku kerta verekseltään kiinni ja pääsis kertomaan elämän faktoja face to face siinä tilanteessa, et auttaisko.  Ja onhan meillä tietty häkkikin että sinne sitten ainakin pääsee ulkoilemaan :)

No onneks hormonit ei ole pojan treenihaluja vieneet, joka ihme kylläkin. Pellolla, jossa tytöt aktiivisesti lenkkeilee, ollaan aika ahkerastikin treenailtumm.  dami linjoja, ei ole tyttöjen hajut vieneet treenihaluja ;) Aika mageita linjoja jo tehnyt, joitakin jo sokkonakin mutta pääsääntöisesti yhdessä täytetty siten, että linjojen pituudet (aika paljon tehnyt tuossa tutulla pellolla kolmen damin linjaa) vaihdelleet 100m-300m välillä. Nome- hommista treenailtu myös hieman pysäytyksiä ja sivusuuntia ja damin kantoa ja luovutusta. Nyt kun ilmat lämpenee niin tarkoitus ottaa linnut sulamaan ja päästään kattoo kiinnostaako riista ollenkaan.

Sattuihan meille yksi päivä sellainen tapahtuma  kun meidän mahtipontinen lättimmehän tätikoiran avustuksella "tappoi" rusakon. Se tarina menee taas näin: Väiski pongasi pupun junaradalta, sai Nalan seuraksi pupu jahtiin ja niin ne lähti, pupu sinkoili junaradan penkalla eestaas, koirat molemmin puolin, sitten meni hieman enempi hankeen,että koirilla hieman hankala jo juosta mutta ei pupukaan päässyt karkuun, taisi olla jotenkin kipee kun kohta otti ja pysähtyi puuskuttamaan. Sitä sitten koirat hetken siinä tuumaili, Nala luovutti jo nopeesti, saalishan oli jo pysähtynyt, ajatteli varmaan että sama elukka kun ne pihassa häkissä olevat pitkäkorvat, ja tuli pois. Väiski hetken pidempään ihmetteli uutta tuttavuutta ja tuli sekin sitten pois. No minäkin jäin ihmeissä tuijottelemaan, niin Väiski palasi rikospaikalla ja sai pupun hyppelemään muutamia loikkia jonka jälkeen taas jäi puuskuttamaan. No Väiskillä paloi käämit ja alkoi haukkua paukuttamaan, ja kohta pupu ottikin ja nuukahti kuolleena hangelle. Väiski hetken tönittyään ja haisteltuaan jätti jänön sikseen ja lenkki jatkui kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se siitä meidän riistaintoisesta lätistä ;) No katsotaan miten ne kuolleet birdit sitten kiinnostaa, toivotaan että paremmin.

Tottista ollaan nyt talven aikaan aktiivisesti treenailtu viikottaisella yhdistyksemme maneesivuoroilla. Seuraamisessa olla imutuksen siinä vaiheessa, että käsi saatu jo ylös, aika paljon kuitenkin vielä hetkellistä muistuttelua etenkin serpentiinikuvio ja käännökset vielä työn alla. Kontakti kohtalaista sivulla (aika hyvä joidenkin mielestä, mutta kaipaa paljon varmuutta, mm. ei kestä hirveen kauheita häiriöitä, toki peruskävely häiriöt jne. mutta varmuutta kaipaa ja paljon!) Eli seuraamisessa seuraava askel lähdössä, jossa opetellaan palkan tulo suusta(syljeskellään ;)), tehdään kädestä merkityksetöntä ja päästäisiin vähitellen laskemaan käsi alas ja yhdistämään kontakti ja oikea seuraamispaikka. Jäävät liikkeet onnistuu kaikki apujen kanssa nopeasti, seisominen paras, mutta avut olleet vielä käytössä paitsi istumisessa. Luoksetuloasento ja takapuolen käääntötreenit nyt otettu työn alle. Yksin en ole juurikaan treenaillut, jotain sisällä peilin edessä, kun Väiski edelleen hirveän nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassa, joten virheiden välttämiseksi olla treenattu vain  personal traineri Katin kanssa :)

Hakutreenejä lähiaikoina vähemmän ollut ohjelmistossa, kun työnteko haittaa noita harrastuskuviota, ihan tyhmää! Sunnuntaina kuitenkin esissä Väiskin ekat rakennusetsintä treenit, saa nähdä kuinka pihalla pieni mies sitten on.

Nalan kanssa suunnitelmat entiset, keväällä jos päästäisiin PEHAa uusilla säännöillä kokeilee. Kävin itse Palveluskoiraliiton järjestämässä hakukoulutuksessa Tampereell,a jossa luennoi Niemisen Reija. Mukava oli saada taas hieman muistutusta haun kouluttamiseen ja uusia näkökulmia asioihin. Sieltä uutena oppina meinaan kokeilla nyt Nalalle vain suorapalkkaa ainakin jonkin aikaa, jos se toisi hieman motivaatiota ja jäisi ne virheilmaisut unholaan. Tottiksessa käyty eritäin pieniä treenejä tekemässä vain motivaation nostattamiseksi ja pyritään opettamaan sitä palkkauksen toimintamallia. Ihan en ole todellakaan ole vakuuttunut miten meille kokeissa käy, pahoin pelkään että oma jännitys joka kasvanut viime kauden penkin alle menneiden kokeiden myötä, nostaa päätään ja yhdistettynä se siihen epävarmuus tekijään joka viime kaudella ilmaantui, voi olla että meidän kokeet Nalan kanssa on käyty. Siispä pessimisti ei pety :) Voihan sitä sattua positiivia yllätyksiäkin ja itseä ainakin eniten harmittaa se että kun en osaa sanoa mitä sille Nalan vireelle siinä tottiksessa on tapahtunut, mikä sen on aiheuttanut. Ja harmittaa kun Nalan kanssa alo-avo-luokissa oli mukava käydä, kun tiesi koirankin nauttivan yhdessä tekemisestä, mutta nyt ollaan jossain syvällä jossa on pimeä ja pitkä ja kivinen tie ylös. Mutta itsellä halu kokeilla korjata asiaa, siinä sitä itsekin kehityy kouluttajana ja oppii taas koirasta enemmän, joten eikun lisää treeniä (kunhan vaan ois oikeeta ,hah).

Väiskin kanssa suunnitelmissa tässä huhtikuussa mennä terveystutkimuksiin. 5 sisarusta jo käynyt, erittäin hienoin ainakin alustavin tuloksin, joten aika paljon jänskättää miltä se Väiski näyttää. Mutta kasvattajan sanoin olen kyllä tosiaan tyytyväinen jos tulokset olisivat edes sellaiset että etteivät haittaa koiran jokapäiväistä elämää, mutta onhan ne hyvät terveystulokset aina plussaa :) Mutta sen näkee sitten :)

Kuvia lupaan nyt kun vapapäivät töistä koettaa ja koetan itseasiassa joku aurinkoinen päivä saada itsenäni huomattavasti paremman kuvaajan kanssa treffit sovittua niin saisi hienoja kuvia koirista!

Kamera saatiin huollosta viimein, nyt alkaa kuvaus!

Väiski 1vee.

Nala kohta 7vee

Hyppykuvista ei onnistunut yksikään, liian nopea koira vai hidas kuvaajako??

Bestikset Aada ja Väiski

Me :) Huom. Mainospipo POPEKO

Tiedän kuvanlaatu ei paras mahdollinen, opettelisin kamerani käyttöäni kun olisi joskus aikaa..nyt sentään onneks silmät erottuu Väiskiltäkin :)

Ollaanko vielä olemassa??!

Joo ollaanhan täällä! En tiedä mitä tapahtui, kun innostus ja lähinnä aika, katosivat blogin päivitykseen, oiskohan Väiskin kouluttaminen vienyt kaiken ajan??Heh...No onhan sitä poikaa kouluteltukin vaikkei siltä aina tunnu, mutta nyt koetetaan palata taas päivityksiin.

Aloitetaan vaikka kuulumisilla. Väiskihän täyttää tässä kuussa jo 1vee. Näin se aika vaan rientää. Ollaan avattu Väiskin kaa jo kilpailu-/koeura kun käytiin Kajaanin KV-näyttelyssä tammikuussa ja pikkujätkä sai arvosteluksi JUN ERI3. Ainoo mistä tuomari ei oikein pitänyt oli kuiva karva, joka laitettiin kyllä meni ihan mun piikkiin, kun ei tohtinut pestä sitä kun just pudotti karvaa, ettei ne viimeiset ois lähtenyt, mutta päinvastoin sehän olisikin pitänyt pestä  ja kuulema vetäistä minkkiöljyt niskaan, ja vot missähän asti sitten oltais menty ;) no vitsivitsi, arvosteluun oltiin erittäin tyytyväisiä, kasvattaja Tiina esitti, kun ei se mulle oikein käynyt seisomaan, ja hienosti Tiinan kanssa esiintyikin. Saas kattoo koska seuraavan kerran pyörähdellään.

Nalan kanssa käytiin tuloksettomia kokeita vaan viime kaudella ja meinasin lyödä hanskat naulaan, mutta saas kattoo kun syksyllä tykitti hakumetsässä sen verran mallikkaasti ja nyt talven varikkotreeneissä on kanssa ollut hyvällä sykkeellä, että josko sitä PEHA A vielä keväällä kokeiltais. PEJÄ B pitää myöskin ens kaudella taas kopaista. Maastoissa ei varmasti tule olemaan ongelmaa, suurin ongelma piilee siellä tottiksessa, jossa ilmeni viime kesänä se outo vaiva, kun kentälle mennessä koira meni ihan jumiin. Oliko syynä kipeä, melkein mädäntynyt poskihammas vai oliko jotain muuta, sitä kun en ole keksinyt. Mutta kyllä me vielä kokeillaan jos vaan tätikoira terveenä pysyy.

Väiskin kanssa treenailtiin lähinnä syksyllä jälkeä, joitakin hienosti menneitä hakutreenejä tehtiin kanssa, motivaatiosta ei ainakaan näillä näkymin jää haku-harrastus kiinni, sen verran kivaa tuntuis jätkällä siellä olevan. Nyt vielä keksin talven varikkotreeneihin pallojen ohelle ehkä paremmankin palkan eli frisbeen, jota Väiski aina kyttää ulos mennessä varastosta jossa sitä säilytetään. Syksyllä treenasimme sitten nomen alkeita, ja nyt kevääksi ollaan jo ilmoittauduttu taipparikurssille. Minun aikaansaamattomuuden vuoksi Väiski ei ole nähnyt niitä oikeita kuoleita lintuja, joten hieman jännityksellä odotan kuinka niihin sitten suhtautuu. Vaikka kovasti on pitänyt ja pitänyt mutta kummasti ei vaan saa aikaiseksi..Hope so niistä ei tule ongelmaa. No jos ei sitten linnut "maistu" niin onhan aina noutajapuolen harrastuksista se WT. Hulluna se on myös dameihin. Ja kesän flättileirin pienestä kiljuvasta miehestä oli syksyn treeneissä jäljellä enää joskus silloin tällöin pienesti inahtava flättinuorukainen  ;) Jonkin verran ollaankin harjoiteltu ihan olemista vaan, kun minusta aika suht kuumalta tuntui tilanteissa joissa muut tekee ja hänen pitäisi vain olla. Kyllä se vieläkin silmä tarkkana katselee, mutta nyt voi tosiaan olla jo hiljaa. No jospa me amennettais kovasti taitoja ja koulutusvinkkejä taipparikurssilta ja kesällä kai se ois tavoite sitten ne taipparit. kattoo nyt..

Talven treenitavoitteet ovat tottiksessa ja haussa. Tottiksessa ollaan alettu edetä ihan mallikkaasti, se on Väiski niin nopee oppimaan niin hyvässä kuin pahassakin että ihmeissään pitää olla. Syksyllä treenailin seuraamisen alkeita yksikseni jonkin verran ja niinhän siinä kävi että ongelmat sain aikaseksi, eli alkavaa poikittamista oli havaittavissa, niin  siihe loppui yksin treenaus. No onneksi ei ehtinyt ongelma kasvaa liian suureksi ja tuntuu että siitä on toistaiseksi päästy. Nyt ongelmana hieman ne ainaiset tunnetilat. Namit kiinnostaa jonkin verran, mut olisivat opetusvaiheessa aika must. Pallo on se ykköspalkka mutta sen kanssa ollaan vähän jumissa, kun jätkä vetää itsensä ihan joihinkin tiloihin ja sitten ei meinaa onnistua mikään. Nyt ollaan sen verran edetty että kontaktia, istumista ja seisomista kärsii ottaa pallolla, muita aletaan vaatimaan pikkuhiljaa. Ollaan treeniporukassa ajateltu että yhtä liikettä kerrallaan "vaaditaan" pallon kanssa tehtäväksi ja jospa samalla aika olisi meidän puolella ja pikkupoika hieman kasvaisi että voisi hallita niitä tilojaan. Mutta hyvältä se tottiskin tuntuu. Ja mikäs Väiskin kanssa ei tuntuisi, niin mahtava tapaus se on!

Varikkotreeneissä mennään nyt erilaisia piiloja, korkeita,umppareita, erilaisia pintoja. Kaikkee mitä sattuu keksimään. Ilmaisun haluaisin haukulle, mutta sekin vielä kypsymässä jampan päässä. Kotona Toni on saanut jo hieman haukkuja irtoamaan mutta ei sitä vielä kärsi mihinkään siirtää. Jos ne sitten kesällä alkais irtoamaan. 

Tarkoitus talven aikaan damitreenejä saada aikaiseksi, katsotaan nyt ettei aleta anehtii. Mutta tälläista meillä. Kamera nyt jossain maailmalla huollossa joten kuvatkin jääneet vähemmälle mutta kunhan saan sen takaisin niin uusia kuviakin luvassa. Nuo blogissa olevat kun ei ihan taida läheskään enää edustaa tuota Väiskiä ;) Vähän taitaa olla kokoa ja näköä tullut lisää!

Nalan touhuiluja (ja vähän Väiskinkin)

Nalan tottisongelmaan on taidettu löytää ratkaisu, tai ainakin toivon niin. Tehtiin tätille kokeenomainen treeni, jätin ruokakuppi palkan melkein kuten ennenkin, kentän reunalle, yleensä jätän kokeissa autolle. Heti ilmoittautumiseen menossa oli havaittavissa että homma taitaa mennä täydestä, Nala alkoi jotenkin luimuilemaan. Ensin mentiin tekemään paikallaolo, siinä ei ongelmaa noin niinkuin liikkeenä, mutta heti huomasin koirasta kun kun otin perusasentoon, että se "väärä"sana, vapaa, ei ollut oikea sana siihen tilanteeseen, koska koira oli sinkeellä kuin viulun kieli, ryntäämässä palkalle joka siinä vaiheessa oli suoraan edessä. Vaan tästä otettiin koira hallintaan, seuraten aloittamaan liikkeitä. Yleensä annan sen vähän hyppelehtiä matkalla pois. Heti kohta seuraamisessa tuli se mitä haettiin, Nala alkoi jätättää ja luimimaan, joten eikun nakki heilumaan, pyrähdys ja jatkuu. Palatessa ei mitään ongelmaa. Henkilöryhmäänkin tuli yllättävän reippaasti, istui vinoon ja kun tätä aloin korjata kääntyi sivulle ihan vinoon, kuppia kohti, siinä vaiheessa välähti minullakin :) Jäävissä liikkeissä istumisen seisoi, joka ollutkin ongelma ja taas meinasi ennen maahanmenon juoksua alkamaan jätättää, muuta korjaantui pienellä kehulla. Hieman tuntui täti olevan kehuista ja pienestä palkasta liikkeiden välillä ihmeissään, mutta sepä ehkä kertoikin siitä että täti meni halpaan niinkuin oli tarkoistuskin. Noudoissa sitten meinasi karata oikeesti käsistä, hypyltä, lähti haukkumaan ihmisiä kupin edessä, ei mitään agrea kunhan vaan pööpöili ja A-esteellä ei olevinaan löytänyt kapulaa. Joten tässä vaiheessa tehtiin johtopäätös että palkka on varmaan riittävän haluttava mutta aivan väärässä paikassa, joten sitten se kipaistiin viemassä eteenmenon päähän, johon sitä nyt aletaankin yhdistämään.

Täti tuntui siltä että näinköhän kokeilee vaan ohjaajaa, en sano että jotenkin tarkoituksenomaisesti kettuilisi, koska en näin usko koirien käyttäytyvän (vaikka joskus siltä se tuntuisikin ;)) mutta oppinut jossain vaiheessa jotakin väärin, mitä sitä en osaa sanoa,mutta nyt kokeilemme palkan paikan siirtoa eteenmenon päähän. Ja samalla pilkotaan suoritusta ja vähitellen kasataan kokonaiseksi. Aika taitaa loppua piirinmestiksiä ajatellen, mutta jos huomisen tottispäivä menee ok, niin taidetaan me siellä käydä vielä kokeilee.

Väiskin kanssa on tehty nyt lähinnä tottiksen alkeita, kontakteja(jotka muuten sujuu aika hienosti jo häiriössäkin!), istumista ja maahanmenoa. Yhdistetty jo hieman leluleikkejäkin tottikseen vaikkakin taitaa tuo ruokakin onneksi alkaa jo kiinnostamaan pikkuhiljaa enemmän. Jos ruuasta saisi tarpeeksi kiinnostavan, aletaan enemmän harjoittelemaan takapään käyttöä makkaraimutuksella, mutta nyt se hieman ongelmallista kun ei mikää ruoka kiinnosta niin paljoa että saisi poikaa käänneltyä. Mutta katsotaan. Sisällä ollaan tehty istumista ja odottamista porttia hyväksi käyttäen. Tätä treeniä tarvitaan vielä paljon vaikka hienosti Hiljaa istuukin mutta selkää ei kärsi kääntää ja ajoittain meinaa takapuoli vielä elääkin. Malttiharjoitukset nyt tällä hetkellä se pääasia, muut sitten perässä. Paitsi niin tehtiihän me hieman muutakin treeniä mökkeilyn ohessa:) mm. muistipaikkaa dameilla sekä vesinoudon alkeita kaislikossa Tässä pitää vaan näkäjään olla varovainen kun tahtoo hieman alkaa intoilla turhan paljon kun yhdisttynä elementit joista Väiski eniten pitää:vesi, dami ja heitto :) Noutoja silmällä pitäen sitten hieman naksuteltu daminpitoa, mutta koska ohjaaja ei tajua ehkä tuota naksun perimmäistä ajatusta sitten milläään niin taitaa pitää siirtyä ihan "perinteisiin" menetelmiin noiden pitoharjoitusten suhteen, mutta katsotaas nyt..

Lähipäiville  olisi sitten suunnitelmissa operaatio kulmureiden irroitus. Yksi lähti jo kaverin kanssa peuhatessa, mutta kaksi olisi vielä tiukasti jäljellä ja nyt alkaa uhkaavasti oikeat kulmurit saavuttaa maitohampaita niin kokeillaan nyt ensin räteillä ja kaverinpennulla,ettei tarviis lekuriin lähteä.

Riistaongelmaa??

Olipa tuossa tarkoitus treenailla vähän Väiskin velipuolen Topin kanssa hieman riistahommia vaakuilla ja niinpä vaakut pääsi haistelemaan ulkoilmaa pakkasesta. Erinäköisten ongelmien vuoksi yhteistreenit sitten peruuntuivat mutta päätin kuitenkin kokeilla kun vaakut kuitenkin oli jo ulkoilmassa, että mitäs se Väiski niistä tuumii. Ennakko-odotukset olivat korkealla, luulin Väiskin iskevän niin lokkiin kuin varikseenkin tiukkaan ja täyttä karkuun mutta toisin kävin :( Paikka jossa linnut olivat sulamassa kiinnosti kovasti, joten laitoin oikein liinaan ettei pääse omille teille, mutta kun päästiin tuulen alle pihalle josta linnut löytyivät, niin jannulle tuli melkein pakoreaktio. Lopulta lähti kyllä haistelemaan lintuja mutta ei oma-aloitteisesti ottanut suuhun, pienen saalisleikin jälkeen sitten kokeili kuitenkin ihan hampaillakin muttei kunnon otteella missään nimessä. Sitten tein kuulemani opitun perusteella, repäisin lokilta siiven ja liitin sen damiin. Tässä vaiheessa Väiski kiinnostui, kun onhan damit siitä kova juttu. Siinä oli sitten härkkäytymässä, että otan otan otan. No eikun dami lentoon ja jannu perään, hieman haisteli kummissaan, miksi se mamma nyt tähän tän siiven viritti, ois se dami kuiviltaakin käynyt, mutta sitten otti suuhun sulista piittaamatta. Onneksi oli vielä tässä vaiheessa liinassa, koska nyt olisi omiminen alkanut. Pari kertaa vielä heitettiin damia, joka kerta otti paremmin ja paremmin otetta. No nyt pitää hieman useammin riistaa näyttää, että jospa kyseessä olisi vain tottumattomuutta, tai sitten jää sorsakoiran toiveet unholaan.

Onneksi meillä on sitten kuvioissa myös nämä pk-lajit. Käytiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Alku ei näyttänyt sielläkään lupaavalta, vaikka koira esittikin vain opittuja taitojaan muttei siinä tilanteessa näyttänytkään kovin lupaavalta. Väiski oli nimittäin edellisenä päivänä päässyt ajamaan ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen, ja ensimmäistä ukkoa yritettiinkin sitten jäljittää. No ekan ukon jälkeen homma valkeni pienelle miehelle ja nenä nousi ja loput löytyivät ongelmitta. Joten kelpo hakukoira siitä voisi tulla jos ei riista maita ;)

Nalakin esitti mainiota hakutyöskentelyä. Treenin tarkoituksena oli "ajaa" Nalaa ukoille lähettämällä se aina edellisestä "pysähtyneestä" kohdasta eteenpäin ellei pistot lähde etenemään ja palkka eli ukko löytyy vain siten että mamma kuunnellaan eikä toimita omin päin, tai seistä metsässä tuumailemassa niinkuin on tehnyt. No sen puolesta treeni meni päin mäntyä, koska vain ekalla pistolla jouduin muistuttamaan kertaalleen mitä oltiin tekemässä, jonka jälkeen 5 seuraavaa pistoa oli mallikasta työskentelyä. Toisin sanoen treeni oli tosi onnistunut :D Tätikoiran kanssa on mietitty myös tottiksen kuvioita, mitä tehdä sille oudolle koekäyttäytymiselle. Nyt ohjelmaan laitetaan kontaktiharjoituksia, sekä vähitellen kaavioita aletaan "ajamaan" myöskin läpi liike kerrallaan paloittain, liike ja ruoka. Pitkä taitaa olla tie mutta viimeinen kokeilu on tehtävä, jos sitä vaikka avointa hakua kävis joskus vielä kokeilee...

Ja taas tässä kirjoittaessa pitää sanoa, että vannomatta paras. Eipä nimittäin pitkä aika kun päätin keskittyä etenkin Väiskin kanssa nyt kunnolla johonkin tai toisin sanoen nomeen ja muut tulee jos tulee, kun tuo pk-lajien treenaus hieman tökki, mut kaikkehan tuota on taas tullut jossain ihmeen välissä treenailtua. Kun onhan Väiskillä ajettu myös jälkiä ja tehty nomen alkeita kuten esim. muistipaikkaa ja daminpitoa ja niitä tärkeimpiä eli odotuksia! Edelleen jannu minua komentaa, mutta malttia malttia pitäis varmaan katsoa  tässä kohtaa peiliin ja treenata enemmän ;) Onneks sentään kohta on loma ja sitten voi keskittyä taas hieman enemmän ehkä koiriin perheen lomailun ohella :D

Flättileiriä ja sun muuta

Onpa taas kulunut aikaa viime päivityksestä, mutta laitetaan se kesän piikkiin, sellaistahan se on kesällä ettei viitsi koneella paljoa aikaa viettää kun ulkona on ollut niin ihanan helteistä että ne päivät joita ei ole töissä vietetty on mennyt rantsussa lapsia ja koiria uittaen. Ja onhan siinä sivussa tullut muutakin hommailtua.

Nalan kanssa käytiin kesäkuussa koularia taas jäljeltä tavoittelemassa mutta tavoittelemiseksi jäikin :/ Maasto ois mennyt vielä nippanappa, 5keppiä, janalta 39p. ja 1esine(toisen pääälläkin seisoskeli muttei jostain syystä tuonut) ja sitten siirryttiin kentälle tottikseen suurin odotuksin mutta jotain on tapahtunut. Alkuun tätikoira oli ihan ok vireessä, mutta tuomarin kättelyn jälkeen tapahtui jotain kummaa, vire laski heti aloituspaalulle mentäessä, heti tuntui että jotain mättää ja niinhän se oli, Nala alkoi jätättää heti ensi metreillä, sitten laukausten jälkeen tipahti melkein täysin, että tuomarista näytti että koira olisi reagoinut ampumiseen, mutta se ei tosiassa ollut niin. Jäävät vielä kokeiltiin tehdä mutta sitten itse keskeytin, kun eihän niistä tullut mitään kun ei lähtenyt ollenkaan seuraamaan. Sitten kun lähdettiin taas autolle vire palautui, ja kappas meinasi olla kiire autolla odottavalle kissanruoka palkalle.
No sitten porukalla mietimme mikä mättää, ja ehkä viimeinen lopputulos on viime kesän treenauksen ja kokeiden suhde, treeniä tuli aivan liian vähän verraten kokeiden määrään, koira oppi että kokeissa ei puututa sen tekemiseen ja palkkakin tulee vasta kaiken tehtyä. Siis motivaatiossa puutetta. Toki mietittäväksi jäi kuinka kauan mätä hammas ehti vaivata, oliko jo kipeä syksyllä..Ehtikö oppia jo jonkinlaisen käytöstavan kun hampaaseen koski, yhdistikö sen koetilanteisiin tms.
Posiiivista oli kuitenkin se että jälki ajettiin vauhdilla, koska jäljen ajo vauhdissa oli keväällä ja alkukesästä selvää ongelmaa, ehkä siihen vaikutti kevään leirillä törmätty käärme, liekö säikähtänyt sitä ja vaikutti jälkeen että sitä tarkkailtiin ettei uudelleen käärme vaan tulisi vastaan. Tähän ongelmaan puututtiin siten että ajettiin jälkiä heti jäljentekijän perään, sitten että janalta näki maalimiehen ja se jäi vielä jäljen päähänkin palkaksi sekä yhden jäljen teki koirien "huoltaja" eli mieheni, joka lisäsi kummasti vauhtia Nalan tekemiseen. Koejälki oli siis mallikas vauhdin suhteen joten metsään jäänyt keppikään ei harmittanut.
Nyt ollaan tehty vain kontakteja ja haetaan tottikseen uutta virettä sitä kautta, saa nähdä onko asia enää korjattavissa vai jääkö tätikoira tosiaan jo eläkeläiseksi, "iskän" laivakoiraksi...

Väiskin kanssa käytiin viikko sitten flättileirillä. Oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja leiriporukkamme oli mitä mahtavin, villitiimi :D Tiimissä oli Väiskin sisaruksia,Marge, Minttu ja Merlin sekä velipuolet Topi ja Jippo ja tietty äiskä Viivi sekä "mustina lampaina" mitä ihanammin flättitytöt Unni, Oodi ja Selma sekä polkkatukkainen Hellevi :). Tiimimme voitti leirikisan, kaikki leirin leikkimieliseen Open Show näyttelyyn osallistuneet tiimiläiset pärjäsivät hienosti. Väiski esiintyi kasvattaja Tiinan kanssa hienosti vaikkei seisominen oikein meinannnut onnistuakkaan ja sijoittuivat hienosti sijalle 2 minipentu luokassa :) Arvostelussa oli maininta mm. lupaava pentu, jolla hieno suhde omistajaan ;) Mistähän tuomarimme mahtoi tämän tietää;)

Leiriltä jäi käteen mahtavan fiiliksen lisäksi paljon uusia oppeja nomeen sekä toki jotain harjoitelteltavaakin, Väiski nääs kun ei oikein osannut odottaa! Joten malttia malttia on ollut harjoittelu listalla paljon leirin jälkeen.  Ajanpuutteen vuoksi olen päättänyt priorisoida tälle kesälle Väiskin kanssa tavoitteeksi tutustua nome-hommiin ja pk-puolelta ajetaan jälkeä joka onkin alkanut sujua mallikkaasti. PK-haku saa nyt kesän ajaksi jäädä, se otetaan kuvioihin mukaan sitten loppu syksystä ja talvella jatketaan varikolla.

Alla hienoja kuvia Väiskistä leiriltä kuvaajana Henna Mikkonen, kiitos Hennalle!

Viisas Väiski, joka voisi vaikka pillittää itseänsä!

Väiski trimmattuna

Damin pitoharjoituksia

Maltti harjoituksia, kouluttajana englantilainen Jo Hewisson, joka myöskin tuomaroi Väiskiä Open Showssa :)

Mitäs sitä on tullut tehtyä

Nalan kanssa huomattu ongelmaksi jäljellä tänä keväänä niin niin verkkainen tahti. Ei meinaa kokeissa oleva aika jäljen ajoon riittä kun täti ajelee niin jälkitarkasti ja muuten vaan tarkasti, ja muutenkin tuoreellakin jäljellä ajaminen on turhan verkkaista. Joten avasin sitten suuni ja ohjeeksi saimme kokeilla jäljentekijän näyttöä janalla,jota kyllä aikoinaan tehtykin, mutta jäänyt kun ei ongelmaa ole ollut. Tuolloin lähinnä näytetty antamaan koiralle suuntaa ettei lähtisi takajäljelle. Nyt sitten lisäksi sain vinkin että laittaa koira koira heti perään ajamaan mielellään myötätuuleen jotta tulisi vauhtia. Ja näinhän sitä sitten kokeiltiin, Nala näki janalta jäljentekijän ja kohta heti perään lähdettiin kun maalimies hävisi aukolta metsään. Ajattelin Nalan sinkoavan täyttä perään, koska näitä merkkejä näytti ennen kuin laitoin jälkirensselit niskaan, ja laitoin koiran maahan, joten reippaalla tahdilla täti lähti nostamaan jälkeä. Täysin suoraviivaisesti eteni janalla vaikka tuuli minne sattui, ja lähti reippaati ajamaan jälkeä oikeean suuntaan, hyvä harjoitus myös edellisiä takajäljen ottoja ajatellen. Ihan juoksu askelia joutui liinan päässä roikkunut mutsi ottamaan. Mutta mikä hassua huomata, Nala ajoi edelleen täysin jälkitarkkaaan, kengän jäljet koko ajan nähtävissä. Keli vielä antoi viitteitä että vauhtia voisi kertyä niin tuoreelle jäljelle liikaakin, ihanan kostea metsä kun oli alla. Mutta ei hienosti täti mutkitteli, keppi nousi ongelmitta ja oli silmin nähden onnellinen jäljen päästä löytyneestä maalimiehestä. Joten todella onnistunut suoritus, näitä lisää. Hieman kiirettä pukkaa kun ollaan ilmoittauduttu jälkikokeeseen kesäkuun lopussa, ettei hirveetä hienosäätöä enää ehdi tekemään, mutta jos sitä jotain saisi aikaiseksi ennen sitä.

Tätä ongelmaa olen sitten miettinyt mistä jäljen ajon hitaus johtuu. Vakavasti olen alkanut epäillä sen johtuneen keväisestä tapahtumasta jossa Nala törmäsi kyyhyn jälkeä etsiessään. Tämän jälkeen täti alkanut hyppelehtimään metsässä kaikenmaailman erikoisesti tököttäviä keppejä ja risuja. Taitaa olla täti sen verran pehmeä että se on jättänyt jälkensä. Mutta toivotaan ettei ole niin pehmeä ettei tämä ongelma olisi korjattavissa. Mutta jäädään odottamaan ja annetaan hieman apuja treneeihin joten jospa se siitä.

Nala ottaa veneilyn rennosti

Sitten ollaanhan me käyty veneilee. Nalalla veneilyssä ei ongelmaa ole, nauttii täysin simauksin. Väiskiä veneessä hieman tällä kertaa jännitti, ei mitään paniikinomaista, vaan pientä läähätystä, joka vaihtui äkkiä uniin, kun ei sitä enempää viitsinytkään hermoilla :) Väiskin kanssa ollaan tehty pari nurmijälkeä, jotka lähteneet vähitellen sujumaan kun muurahaiset ei ole sattuneet tielle. Sitten on harjoiteltu hieman tottiksen alkeita, istuminen ja kontaktihan on jo sujuneet pidemmän aikaan, nyt otettu kuurina maahanmenoa, joka sekin alkanut ipanalle aueta, tarvitsee vielä hieman apuja mutta vähitellen. Sitten on sivulletulon alkeet opetuksessa sillai enemmälti, ja mutsi opettelee käyttämään naksua joten katsotaan miten meitin käy. Vaiski varmaan oppisi nopeamminkin mutta kun se opettaja on hieman avuton niin saas nähdä koska se osataan ;)
Riistaa pitäis ja pitäis aina sulattaa ja näyttää mut jotenkin ei ole saanut aikaiseksi, mutta kyllä se vielä joku päivä tapahtuu..

Muuten Väiski on oikeastaan elellyt pentuelämään, lenkkejä hieman harjoiteltu koiralaumassa. Väiskistä on aina niin ihanaa kun on muita, muista en olisi niin varma onko ihanaa kun Väiski koko ajan roikkuu partakamujen parrassa tai flättien huulissa, lipoen ja lipoen. Kukaan ei ole sille raukalle vielä näyttänyt maailman karua puolta, toki ei se niin suotavaa ole, toki sekin päivä vielä koittaa, ehkä nämä kamut antaa Väiskin vielä vähän kasvaa ennen kuin "koulutus" aloitetaan.

On Väiskillä yksi huippu pentukamu, melkein pävälleen samanikäinen riisenipoika Kasperi. Pojat on leikkineet ihan pienestä asti ja leikit alkaakin olemaan sellaisia että muiden pentujen kanssa ei taida olla asiaa leikkimään. Pojilla menee ihan hyvin, vauhtia ja hamapiden kalistelua riittää, mutta Väiski pääsi näkemään pientä lapinkoiranpentua eikä puhettakaan että irti ois voinut päästää kun kurmuutus ois alkanut. Samoin alkaa käydä naapurin espanjanvesikoiran  kanssa vaikka samanikäisiä ovatkin, hieman on Väiskillä turhan kovat otteet. Aika kovalta näin alunperin Väiski vaikuttaakin, pienestä ei hätkähdä, joten sitä saa mitä tilaa :) On se niin mahti tapaus!

Hei me kerjätään!

Vesipeto

Aada-"koira"

Lapset venettä uittamassa :)

Ikää lisää ja hammasta vähemmän

Tänään vietetään esikoisemme Aadan synttäreitä, jestas miten nopeesti aika mennyt, 4vuotta jo siitäkin ihanasta päivästä kun pirpamme sain syliin <3 Koirat ollut juhlahumussa mukana, Nala lunkisti vieraat haukkunut tavalleen uskollisena ja Väiski ollut kummissaan vieraiden määrästä, ei aina ole uskonut että Nalan haukku voisi tarkoittaa TAAS uusia vieraita. Mutta hyvää harjoitus ollut Väiskille kun mini ihmisiä ollut enemmälti ja välillä pitänyt lähteä rauhoittumaakin omaan huoneeseen, joka sekin onnistunut hienosti, vain pientä älinää kuulunut. Nätisti suhtautunut vieraisiin lapsiin, paitsi mikä nyt koiranpennulle tyypillistä kun muksut juoksee niin saalista koetetaan pysäyttää joten tarkkana saanut olla ettei tämän supertyperä tapa vaan jää päälle, omille lapsille Väiski ei sitä tee, joten uskon sen olevan kitkettävissä oleva tapa (ja niinhän onkin tietenkin). Väiski on myös Aadan tavoin kova nuken hoitaja, työntelee rattaita ja "halii" nukkeja sekä välillä taitaa kahvitkin porista. Myös Leeviltä Väiski oppinut palloa pelaamaan, hiekkalaatikkoa kaivamaan ja pikkuautojen renkaita vaihtamaan. On se jännä miten ne on oppivaisia nuo pennut ;) Mamman kanssa on kitketty ja muokattu kukkapenkkejä ja kova on Väiski kukkia "haistelemaan" vaikka olen koettanut kertoa ettei ne liljat vielä ole kerättävissä kun eivät kuki, sitä Väiskin hankala on ymmärtää..

Aada Emilia 4vuotta, rinsessa nukkeineen

Väiskiltä varmaan jotain hävinnyt Aadan vaunuihin..

Nalalta poistettiin viikko sitten perjantaina se lohjennut ja mätivä hammas. Leikkaus meni kivuttomasti, oltu ilman kipulääkkeitäkin pelkillä antibiooteilla. Aika hyvältä kolo nyt vaikuttaa, joten josko täti siitä lähtisi piristymään kun kivut helpottavat. Leikkauksen jälkeen Nala oli kovin maansa myynyt kun Väiski lähti mamman kanssa yksin treeneihin, joten jospa taukokin tekee hyvää ja piristää, se jää sitten nähtäväksi.

No mitäs meidän Väkkärä, kasvaa ihan supervauhtia, ei mahdu enää pikkupoika syliinkään kunnolla, oijoi miten nopeesti aika menee. Toki mukavampaa että jotain arkikäytöstapojakin kasvaessa tarttuu, mutta taitaa olla plus miinus nolla kun sitten tilalle tulee pienen pojan viikarin kommervenkkejäkin, niih. Noutaja se on edelleen, uiminen on maailmassa parasta mitä Väiski tietää ja ruokahalukin on kovasti kasvussa, jo levottomana odottaa ruokaa mitä ei ihan kakruna tehnyt. Ihan törkee hakki ei ole makupaloihin niinkuin toisilla noutajilla tapana mut kyllä ne Väiskille kuitenkin maistuu. Rumia tapojakin löytyy sitten yllinkyllin, pöydille hypitään, kommennetaan haukkumalla, kaneja vahditaan ihan urakalla sekä Nalan kaulassa hampaat on aika usein. Nala kyllä ajoittain sanookin asiasta ja taitaa tykätäkin huomiosta mutta ei aina. Ja mikä hassuinta olen tosi tyytyväinen Väiskin siihen ominaisuuteen että pienestä ärinästä ei pupu mene pöksyyn, toki reagoi sanomisiin ja "puisteluun" mutta ei se kauaa meinaa mielessä pysyä, joten ehkä jotain menee siis komennuksissa "hukkaan", mutta toivotaan että ne tavat siitä paraniskin. Ääntä Väiski käyttää ajoittain turhankin herkkään, turhan louskuttaja se ei ole, mutta pieni vinkuminen tulee aika herkästäkin kun ei mene herralle mieleisesti asiat, mutta josko sekin olisi opittua kun muuten hermoissa ei tuntuisi olevan vikaa.

Väiskin treeneistä sitten sen verran että hakumetsässä ollaan muutamaan otteeseen päästy käymään ja se on mielekästä jannun mielestä, hauskaa on etsiä ja mammastakin on taas kerran ihmeellistä miten näin vähillä treenauksilla voi noin pieni koira ymmärtää hajun jo aika kaukaakin. Löytö se vasta hassun hauskaa Väiskistä onkin vaikkakin kovin kovasti ajoittain jännittää viimeiset metrit maalimiehelle. Lähinnä käytös on mielistelevää, joten kovin huolissaan en ole, ei missään nimessä ole pidättyväinen mutta kyllä sitten on makkararinkiäkin tehty syystä että reipastuisi tervehtimään reippaasti. Eikä arkielämässä ole mitään ongelmaa. Jäljellä sitten sattunut muutama huonompi kerta, erikoinen multa V:n mielestä sekä muutama jälki peräkkäin kun muurahaiset hyökkäsi namuihin, joka sitten hillinnyt makkaran syöntiä. Tehtiin sitten yhteen jälkeen ihan makupalattomia pätkiäkin joka sujui mallikkaasti, joten nyt jälki jäissä sen aikaa kun lähipelto ajetaan jossa ei muurahaiset asu ja päästään taas makkaran kylvöön. Tottiksen saralla ollaan ihan jumissa, istumiset ja kontaktit sujuu erittäin mallikkaasti, mutta muuten mamma ollut kovin kiireinen että opetus vielä aivan vaiheessa, mutta josko sitä joskus ehtis ihan ajan kanssa. Naksua harjoitellaan molemmat että jos siitä sitten jotain hyötyä olisi.

Veneilemässäkin Väiski on jo päässyt käymään, ei turhia paineita ottanut, saalista kun jätkältä löytyy niin vesipisaroita ja tuultakin koetettiin saalistaa, samoin kun ukki oli unohtanut veneen puunauksen keväältä niin kaikenmaailman lehdet veivät alkumatkasta huomion :) Nyt pitäis kun ehtii niin ottaa joku lintu sulamaan ja kattoo miltä se riista tuntuu, joten siitä sitten lisää kun se tapahtuu.

 Ai isotko korvat,eikä ole, äidin poika <3

On se vaan niin ihana!

Kylläpäs oli hankalaa saada jannu seisomaan nätisti, mut tässä joku taidonnäyte niin koiralta kuin omistajalta;)

Nala- täti 6vee, täh?Häh? Niin.

Hakuilua

Käytiinpä Väiskin kanssa tänään piiitkästä aikaa hakumetsässä, siis kaiken sen, oisko nyt ollut, kolmannen kerran ;) Mut käytiin! Ja pieni mieshän ties tasan tarkkaan mikä on homman juoni, kun ihminen "haisee" niin sinne mennään,maksoi mitä maksoi, se kannattaa, sanois varmaan Väiski jos puhuis. Tämä sill,ä että vaikka oli ihan tutut tyypit kadoksissa ja vielä sellaiset erittäin pidetyt, eikä Väiskillä muutenkaan ole ihmisten kanssa ongelmaa, niin kun on lähellä maalimiestä niin siinä hetkessä ei pojasta vois paljoa pienempää tehdä, Väiski vetää nimittäin itsensä ihan maantasaan, pieni musta häntä heiluu minkä pystyy ja lurps, mennään ukolle. Kovasti jostain syystä nuo viime metrit jännittää. Mutta eiköhän se häviä kun sais vähän treeniä alle ja tosiaan kun haju tulee niin lähtee jo kaukaa menemään, eipä paljoa mammasta huolta siinä vaiheessa kannettu. Niin ja hyvähän se on että tuo haku sujuis kun haukkuvaa hakukoiraa Väiski kovasti on itsestänsä markkinoimassa. Ihan järkyttävä komennus jätkällä milloin minkäkin asian suhteen, milloin pitäis Nalan tehdä jotain toisin, ruuan hypätä pöydältä suuhun, mutsin lopettaa komentamasta, mutsin älytä päästää autosta treenaa eikä vaan treenata toisten koiria..siis syitä on monia ja monia Väiskin elämässä jolle voi haukkua! Huh miten se välillä koettaakin hermoja, mutta uskon ja toivon että se kertoo jostain hyvästä, eikös vaan ;)

Leikeissä Väiski muutenkin käyttää ääntänsä, murina on kova kun jostain pääsee taistelee. Jotenkin se on niin hassu että noin pieni koira voi ollakin niin tosissaan aina välillä jostain, ei ihan aina pysty sitä tosissaan ottaa. Sitä aikaa odotan että Väiski alkaa käyttää ääntään myös toisten koirien kanssa leikkiessä, tähän nimittäin erittäin vahvana esimerkkinä on täti Nala, joka oppi tämän "taidon" mummo Moonalta(edesmenneeltä hoffiltani). Kyllähän sekin päivä vielä koettaa, joten nautin nyt näistä hetkistä kun V leikkii ainakin vielä suht hiljaa toisten koirien kanssa. Ihan kivasti ollaan saatukin Väiskille erinäköistä ja kokoista koiraa leikkimään kaveriks tai sitten vaan hengailemaan. Väiski suhtautuu toisiin koiriin nätisti alistuen, mutta nopeasti on jalkeilla ja mittaa ottamassa. Ei siis mikä tossu ole kuitenkaan, mielestäni aika järkevä.

Lähipäivinä ois tavoitteena muutamat jäljet käydä pellolle polkaisee, aika nopeesti vaan tuo heinä kasvaa että saas kattoo pitääkö kohta jo siirtyä "hyville"metsäalustoille kokeilee.

Kuvia harjoittelen laittamaan ja hieman päivitystäkin taas...

No niin nyt sain vihdoin jotain kuvia kamerasta, joten tässä sekalaisia otoksia. Ihan viimeisintä kuvaa Vemmelsäärestä ei ole mut nyt paistaa ulkona sen verran kauniisti että eiköhän tässä lähipäivinä saatettais saada onnistunut kuvakin.

Viime päivien infoa sen verran että käytiin Väiskin kanssa toisilla rokotuksilla, elopainoa jätkällä 12,5kg josta suurin osa jalkaa ;) Muuten kaikki oli kunnnossa, kuukaudeksi kadonnut toinen kiveskin oli ilmaantunut takaisin mihin se kuuluu. Kuiva iho todettiin, joten eikun rasvaa lisää ruokaan joten eiköhän sen siitä helpottais. Nalan hammas ei valitettavasti ole lähtenyt paranemaan ollenkaan joten perjantaina Nala joutuu leikkaupöydälle ja hammas poistetaan. Hieman jännittää se poisto kun toinen puoli hampaasta tosiaan täysin terve, mutta ei auta kun toivoa että lähtis helposti pois kuitenkin. Niin ja käytiinhän me sunnuntaina kokeilee taas pelastusjälkeä, tottis meni häppä räppä läpi, Nalan ehdottomasti paras liike, seuraaminen, meni sekin ihan puihin. Ja jäljeltä sitten astuttiin harhaan, eikä koirakaan siellä ollut ihan kympilllä mukana, toki jälkeä ajeli,mutta ei ihan oma itsensä. Toki tässä jälkeenpäin olen ynnäillyt näitä huonoja tuloksia, huonoja jälkiä, että treenin puutehan se Nalaa vaivaa..No nyt ollaan ainkain 1kk poissa pelikentiltä ja katsotaan sitten miten on lähtenyt täti toipumaan, että jatketaanko kilpailu-uraa enää. Sen näyttää sitten aika. Mutta siis alla niitä lupaamiani otoksia..

Jätkä nukkui tässä tuo olematon vauvaluu suussa, mut toki silmät aukesi juuri kameran välähtäessä,ikää siis 12vko.

Tässä hieman talvista maisemaan. Kuvassa siis Leevi 2v, Nala 6v. ja Aada 4v.. Huh miten paljon sitä lunta olikaan.

Ihan taitaa olla ekoja potrettaja jossa koirat pysyneet samassa kuvassa, ei oo helppoa se ei :)

 On nää pennun nukkumapaikat ja asennot ihan mahtavia!

 Väiski ja velipuoli "Topi" Filurin Vellu- Vermutti.

Jotain hyvää taitaa olla maistissa..

Mitäs meille kuuluu..

Nyt on blogin ulkoasu jossain kunnossa, joten aloitetaan tää päivityskin sitten. Vielä pitää kuvien lisääminen tekstiin opetella niin voidaan tekstin sankareista sitten näyttää kuviakin, etenkin Väiskistä, joka kasvaa valtavaa vauhtia,huh! Kohtahan ei penneli mahdu edes syliin, tai ei ainakaan pysy, miten sen nyt ottaa:) Väiski on viime aikoina alkanut näyttää niitä noutajan ominaispiirteitä, nimittäin jätkä ryplää jokaisessa ojassa, vaikka vettä ei juuri olisikaan niin voihan siellä pötkötellä että kastuu. Ja Nalan peräässä kävi uimassakin ihan kunnon reissun ja sitten piti tottakai testata et uiko se ihan oikeesti, niin uihan se keppiä jo hakemassa ja tykkäs! Kyllä siitä hieno sorsakoira tehdään :)

Väiskiä on jo alettu koulutellakin, kai se pitää kun päätin nyt kokeilla miten tässä herkkyyskautena vauvaiässä oppi tarttuu. Joten on sitten treenattu istumista,maahnmenoa, seisomista ja tottakai kontakteja. Kontaktin opettaminen on ainakin ollut kaikista helpointa, nyt jo onnistuu sivullakin ja aina kun V tietää et on namuja taskussa niin tarjoaa kontaktia. Mahti jätkä! Sitten on toki harjoiteltu jossain määrin perus rauhoittaumista ja odottamista esim. autosta ei nosteta ennen kuin rauhoittuu, eikä palloa pääse hakemaan ennen rauhaa. Nämäkin aika hienosti mennyt kaverille perille.  Sitten on tietenkin ajattu jälkeä. Kerran kokeiltu metsässä, muuten pysytty nurmikolla ja kerran käyty pellolla. Nyt vaan tahtoo alkaa käydä omassa pihassa matka lyhyeksi missä ei olisi häiriöjälkiä kun jäljet on pidentyneet, ja pellolla ruoho hävittää onnettoman pienet makupalat turhan syvälle. Mut eipä se V haitannut, jälkeä pystyi silti ajelee. Senkin V oppi kauheen nopeesti. Nenänkäyttöä sit noin henkilöhaku mielessä on kokeiltu vaan kolme kertaa, ekalla kerralla varikolla jo kolmannella ukolla ymmärsi homman juonen, metsässä sit toiselle ukolle lähti jo ihan juoksujalkaa, vaikka vaihtia hidastikin vielä niin onnettoman lyhyet 10viikkoisen pennun jalat. Mutta siitä sekin lähtee. Kolmannessa treenissä alkoi jo ukon hajusta häntä heilumaan ja vauhti oli moinen. Joten potentiaaliselta kaverilta V vaikuttaa.

Kotioloissa V on aika kova kaveri käyttämään hampaitaan. Ne on kiinni siinä mikä on lähimpänä, sohvassa,matossa,pöydän jalassa, muksujen paidassa tai mikä parasta Leevin pikkuautoissa jotka V sitten varastaa ja ylpeänä vie talteen. Kantamisessakaan ei siis ongelmaa, mut Leevi ei kyllä aina tästä ole kovin otettu kun enää mitään saa rauhassa leikkiä. Ja V:llä on kyllä aikamoinen saalisvietti, kanit on ainakin saaneet sen tuntea, siellä se kanien kopilla istuisi päivät pitkät jos antaisi. Taitaa kyllä kanitkin ärsyttää tahallaan kuikuilemalla nenäkiinni häkissä kun V haukkuu ja kaivaa vimmatusti toisella puolella. Tästä joutuu harvase hetki V kieltämään. Ja samoin ei onnistu imurointi,luuttuaminen tai haravoiminen V:n läsnäollessa. No mutta onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta opettelututtaa taas pitkästä aikaa tää pentukoiran kanssa eläminen ;)

Mitäs meidän tätille sitten kuuluu? Nalalta löytyi ikävä yllätys lääkärireissulla, yksi iso takahammas on mennyt jossain vaiheessa poikki ja alkanut mätimään ihan juuria myöten. Nyt ollaan sitten syöty antibiootit ja odoteltu kuukauden päivät ilman minkäälaista pallo/patukka/keppileikkejä että hammas saisi olla rauhassa ja parantua että josko se itsestään alkaisi parantumaan. Ja ellei se kasvata jonkilaista uutta "kuorta" on edessä sitten poisto. Siinä vaan mietityttää se että hammas toiselta puolelta täysin terve, yksi niistä isoimmista että miten hankala sitten se onkaan poistaa, miten toipuminen ja mikä pahinta sehän tietää vähintään kuukauden karenssia kokeita ajatellen ja juurikun nyt kesä-heinäkuussa olisi ollut ne suunnnittelemani kokeet. No nyt minun silmään onneksi hammas näyttää hieman parantuneen, maanantaina käydään näyttämässä sitä lääkärissä, joten sitten tiedetään jatkot paremmin. Oireillut se ei ole sitä enää, joten jospa se saisi jäädä nyt ainakin toistaiseksi.

Kokeiden puolesta ollaan nyt menossa sunnuntaina kokeilemaan taas mites sitä harhajälkeä ajetaan pelastusjäljellä, jos sinne päästään jos täti malttaisi pysyä ensiksikin tottiksessa paikallaolossa käymättä välillä pissalla, niinkuin viime kokeessa teki :/ ja onhan sitä ryömimistäkin nyt hieman taas treenattu,joten katsotaan tulisiko tänä vuonna tulosta siltä saraa. Muuten tämän kauden tavoitteena olisi käydä kokeilemassa PK avointa hakua, ja ehkä syksyllä myös taas pehaakin ja toki muutamat PK voitaja-jälkikokeet käydään katsastaa. Katsotaan sit syksyllä mikä on kauden tulos saldo ja koiran vire että vieläkö ensi kaudella kisataan, jota kyllä kovasti toivoisin.

Mutta eiköhän tässä alkuun ollut ihan riittävästi kuulumisia, jatkossa ajattelin tätä blogia käyttää itselleni jonkilaisen päiväkirja/treenikirja- tyyppisenä ratkaisuna, jotta näkisi mitä ja miten sitä ton Väiskin kanssa tulee sähellettyä. Joten jos tarinat kiinnostaa niin tapaamisiin taas!

Heippa rallaa!

Tästä se lähtee, uusi blogi koiruuksille ja meidän tekemisille. Hieman testailen ensin tätä blogin käyttöjä ja sitten tulee enemmänkin tekstiä. Joten palaamisiin!