Rakennusetsintää

Päästiin käymään treenaa rakennusetsintää sellaisessa kirjapainohallissa. Nala loisti tapansa mukaan niinkuin aina rakennuksissa, se vaan on hyvä siinä kun on laustavarma, paikannustasokin aika ok, ainut epävarmuus seikka on ohjaaja, niinkuin aina;) Eli ohjaaja ei osaa oikealla tavalla toimia rakennusetsinnässä, eli ohjata oikein ja aika pienelläkin ohjaajan epävarmuudella Nala paineistuu jos hajulla ja rulla voi napsahtaa suuhun. No sitä nyt ei käynyt, mutta voi käydä. Nalan kanssa päästiin muiden ryhmäläisten ryhmänjohtaja-opiskelijalle tekemään harjoitukseen koirakoksi. Meille etsintä alueena oli juuri kyseinen halli jossa treenattiin, ja toinen koirakko otti ulkorakennukset. Kyseessä oli räjähdys vaara alueella ja 2 kadonnutta. Ja siinä tuli esille että koira oli taas tosi hyvä, merkkasi maalimiehen jo heti hajulle päästyään ja kun tuollaisessa tilanteessa kiire, niin ohjaajana  toimintani olisi pitänyt olla toisenlaista. No onneksi ei rakennus räjähtänyt ja maalimieskin löytyi ajan puitteissa ohjaajan töllöilystä huolimatta ;)

Nalahan oli ko. rakennusksessa käynyt jo useasti, Väiskille kerta oli ensimmäinen yleensäkin koko rakennuksissa. Hieman jännitti miten suhtautuu alustaan, kun osalla koirista vaikeuksia tuollakin hallissa liukkaalla, mutta onneksi ei ole Väiski Moona kakkonen, vaan reippaasti liikkui liukkaalla ja pimeässäkin, joka kylläkin vaatii vielä totuttelua ja harjoittelua. Ritilämäiset kapeat portaatkaan ei aiheuttanut ongelmaa, eikä sen jälkeinen korkea tila. Hyvin pääsi Väiski hajuille mutta paikantamisessa vielä suuri aukko! No eihän se voikaan osata, kun siihen ei treeniä ole kunnolla päässyt olemaan, metsässä hieman toisenlaista se paikantaminen kun rakennuksessa joka varmasti haisee aika ihmiselle. Mutta ukko ukolta paikannuskin parantui, joten tosi tyytyväinen olin taas kerran Väiskiin ja vielä onnellisempi järkipäisestä toimintakykyisestä hoffistani :D

Väiskin kanssa sitten kokeiltiin ulkona ilmaisun aloittamistakin. Pari kertaa kokeiltu, mutta leluilla Väiski "jäätyy" totaalisesti, jää vain tuijottamaan ja vajoaa omaan maailmaansa, saalisellaiseen kai.. Edellisviikonloppuisessa hakukoulutuksessa saatiin sitten vinkkinä että kokeilla sellaista kateus-haukutusta,eli toinen koira viereen joka haukkuu ja saa palkkaa ja kehua. No niinpä kaivettiin autosta Katin kehäkettu vehnäterrieri Armas:) Kyseessä siis tuttu koira ja arvioimme että Armaksen haukku voisi olla tarpeeksi "kiihottavaa". Ja niinhän se olikin, heti alkuun Väiski heitti ihan kunnon karjahduksen joka kylläkin vaihtui muutamiin piipahduksiin sen jälkeen, ehkä kunnioitus vanhempaa urosta kohtaa tuli esiin tai jotain. Sitten aikamme siinä Armas alias Massu siinä haukkui, ja olimme jo hieman lopettamassa että taas Väiski näytti alkavan vaipumaan tiloihinsa kunnes yht äkkiä kuului pari kunnon tykitystä!!Mitä, Leahan sai sen hienosti haukkumaan! Ja sen havaittuaan että tässähän pääsee itsekin osingoille kun vaan suuta aukoo, ajatteli varmaan Väiski niin komeat haukut alkoi tulla. No tänään tietty piti testata uudelleen oliks eilinen vahinko vai mitä, mutta ei, heti autosta otettuani ja lukittuaan Katilla olevat nakit alkoi hienonkuuloinen louskutus taas. Joten tais se jotain oppia!Nyt aletaan ajamaan helpoilla haukutuksiaa käskysanaa ja katsotaan miten edetään. Mutta ai miten hyvälle tuntuu, ei ole nimittäin ikävä tuon rulla-ilmaisun opetusta, haukkuva ois niin kiva, joten hyvältä näyttää, ainakin toistaiseksi.

Tietty pitihän sitä kuviakin napsia kun oli ihminen paikalla jolla hieman paremmat vehkeet ja taidot kun itsellä, joten alla Väiskin seisonta ja pääkuvat ala Minna. Kiitos Minnalle!! Eihän sitä mitään voi jos koira ei osaa näyttelyasennoin seistä, on se kaunis silti, trimmaamaton (saksiminen kyllä ajatuksena joka päivä,kauhee letti alkaa olla,mutkun...) mutta on se komee!!Mee Like!