Voihan Vässy

Mites meillä menee, no ei ihan putkeen siis Väiskin kanssa. Alunperin olin huolissani nostaako se meidän poika koskaan jalkaa, kun tuntui kaikkien muiden samanikäiset urokset jo nostaneen jo puoli vuotta aiemmin.
No nousihan se jalka vajaa vuoteisena, ei mikään peräkammarin poika. Tyttöjen perään jannu ei ole ymmärtänyt, näin kai sanotaan sitten meidän Leevistäkin isompana kunnes todellisuus kolahtaa äitille ja isälle kovaa ja korkealta ;) Tarina menee näin: Naapuriimme muutti uudet koiruudet vuoden vaihteessa, Väiski päätti sitten synttäreidensä kunniaksi lähtee riijuulle naapuriin, siis sen ensimmäisen kerran. Onneks uudet naapurit oli tuttuja, ja vitsillä olin kaupassa edellisellä viikolla heittänyt että, se musta teidän pihalla on sitten vaan meidän Väiski, ei pahailkinen ollenkaan. Niinpä naapurin setä oli sitten tuonut jannun kotiin (tuonut useamman kerran sitten sen ensimmäisen reissun), ja samalla vihjannut heidän tytöillä kohta alkavista juoksuista, nii-in. No naapurin tyttöihin tutustuttuaa lähemmin, ei Väiski sitten paljoa kotona viihtynyt yksin pihalla, ei tätikoiran seura kiinnostanut enää vaan riiuureissut lisääntyivät, ja valitettavasti melkein joka kerta oli ollut läheltä piti-tilanteet autojen kanssa.
Siispä komennus tuli liinan päähän pihalle aitojen sisään, valvomatta ei enää jannu ulkona ole.
Ei yhtään kivaa tää tilanne, ei itsestä, eikä saletisti naapureista (ite ainakin menetin aina hermot kun urokset pyöri pihalla kuseksimassa,krrhh..), ei meidän Tonista varsinkaan (yhtenä aamuna ajellut hakemassa kuudelta kaveria naapurista ennen töihin lähtöä, paitsi itepähän jättää ja luottaa sen valvomatta, niiin..) eikä Vässykään näytä yhtään onnelliselta liinan päässä pihassa:/ Mutta minkäs teet, kunhan ei vaan yks kerta henkeensä heittäis reissullaan...Viimeisin reissu ollut tänä aamuna kun Toni taas kerran kokeillut pysyiskö jo pihassa (tärppipäivät ohitse naapurissa), mutta ei, mersumies kertonut herran olleen jo siirtynyt eteenpäin naapurustossa (väli kuitenkin kotiin ehkä 300m mut mutka välissä eikä näköyhteyttä lähellekkään). Eli siis kiinnipito jatkuun, harkinnassa ellei jannu lumien lähdettyä aio pysyä pihassa niin se näkymätön paimenpoika sähköpanta-systeemi pihan puoleisen aidan päälle. Se on sen verran matala, että helposti yli pääsee, mutta muut koirat pysyneet pihalla (tottakai hoffi nyt pihallaan pysyy, viisas koira!!), eikä viitsis pihan puolen aitakorkeutta nostaa, kun sitten häviää näköyhteys takapihalle..Tai jos sen poitsun sais joku kerta verekseltään kiinni ja pääsis kertomaan elämän faktoja face to face siinä tilanteessa, et auttaisko.  Ja onhan meillä tietty häkkikin että sinne sitten ainakin pääsee ulkoilemaan :)

No onneks hormonit ei ole pojan treenihaluja vieneet, joka ihme kylläkin. Pellolla, jossa tytöt aktiivisesti lenkkeilee, ollaan aika ahkerastikin treenailtumm.  dami linjoja, ei ole tyttöjen hajut vieneet treenihaluja ;) Aika mageita linjoja jo tehnyt, joitakin jo sokkonakin mutta pääsääntöisesti yhdessä täytetty siten, että linjojen pituudet (aika paljon tehnyt tuossa tutulla pellolla kolmen damin linjaa) vaihdelleet 100m-300m välillä. Nome- hommista treenailtu myös hieman pysäytyksiä ja sivusuuntia ja damin kantoa ja luovutusta. Nyt kun ilmat lämpenee niin tarkoitus ottaa linnut sulamaan ja päästään kattoo kiinnostaako riista ollenkaan.

Sattuihan meille yksi päivä sellainen tapahtuma  kun meidän mahtipontinen lättimmehän tätikoiran avustuksella "tappoi" rusakon. Se tarina menee taas näin: Väiski pongasi pupun junaradalta, sai Nalan seuraksi pupu jahtiin ja niin ne lähti, pupu sinkoili junaradan penkalla eestaas, koirat molemmin puolin, sitten meni hieman enempi hankeen,että koirilla hieman hankala jo juosta mutta ei pupukaan päässyt karkuun, taisi olla jotenkin kipee kun kohta otti ja pysähtyi puuskuttamaan. Sitä sitten koirat hetken siinä tuumaili, Nala luovutti jo nopeesti, saalishan oli jo pysähtynyt, ajatteli varmaan että sama elukka kun ne pihassa häkissä olevat pitkäkorvat, ja tuli pois. Väiski hetken pidempään ihmetteli uutta tuttavuutta ja tuli sekin sitten pois. No minäkin jäin ihmeissä tuijottelemaan, niin Väiski palasi rikospaikalla ja sai pupun hyppelemään muutamia loikkia jonka jälkeen taas jäi puuskuttamaan. No Väiskillä paloi käämit ja alkoi haukkua paukuttamaan, ja kohta pupu ottikin ja nuukahti kuolleena hangelle. Väiski hetken tönittyään ja haisteltuaan jätti jänön sikseen ja lenkki jatkui kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se siitä meidän riistaintoisesta lätistä ;) No katsotaan miten ne kuolleet birdit sitten kiinnostaa, toivotaan että paremmin.

Tottista ollaan nyt talven aikaan aktiivisesti treenailtu viikottaisella yhdistyksemme maneesivuoroilla. Seuraamisessa olla imutuksen siinä vaiheessa, että käsi saatu jo ylös, aika paljon kuitenkin vielä hetkellistä muistuttelua etenkin serpentiinikuvio ja käännökset vielä työn alla. Kontakti kohtalaista sivulla (aika hyvä joidenkin mielestä, mutta kaipaa paljon varmuutta, mm. ei kestä hirveen kauheita häiriöitä, toki peruskävely häiriöt jne. mutta varmuutta kaipaa ja paljon!) Eli seuraamisessa seuraava askel lähdössä, jossa opetellaan palkan tulo suusta(syljeskellään ;)), tehdään kädestä merkityksetöntä ja päästäisiin vähitellen laskemaan käsi alas ja yhdistämään kontakti ja oikea seuraamispaikka. Jäävät liikkeet onnistuu kaikki apujen kanssa nopeasti, seisominen paras, mutta avut olleet vielä käytössä paitsi istumisessa. Luoksetuloasento ja takapuolen käääntötreenit nyt otettu työn alle. Yksin en ole juurikaan treenaillut, jotain sisällä peilin edessä, kun Väiski edelleen hirveän nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassa, joten virheiden välttämiseksi olla treenattu vain  personal traineri Katin kanssa :)

Hakutreenejä lähiaikoina vähemmän ollut ohjelmistossa, kun työnteko haittaa noita harrastuskuviota, ihan tyhmää! Sunnuntaina kuitenkin esissä Väiskin ekat rakennusetsintä treenit, saa nähdä kuinka pihalla pieni mies sitten on.

Nalan kanssa suunnitelmat entiset, keväällä jos päästäisiin PEHAa uusilla säännöillä kokeilee. Kävin itse Palveluskoiraliiton järjestämässä hakukoulutuksessa Tampereell,a jossa luennoi Niemisen Reija. Mukava oli saada taas hieman muistutusta haun kouluttamiseen ja uusia näkökulmia asioihin. Sieltä uutena oppina meinaan kokeilla nyt Nalalle vain suorapalkkaa ainakin jonkin aikaa, jos se toisi hieman motivaatiota ja jäisi ne virheilmaisut unholaan. Tottiksessa käyty eritäin pieniä treenejä tekemässä vain motivaation nostattamiseksi ja pyritään opettamaan sitä palkkauksen toimintamallia. Ihan en ole todellakaan ole vakuuttunut miten meille kokeissa käy, pahoin pelkään että oma jännitys joka kasvanut viime kauden penkin alle menneiden kokeiden myötä, nostaa päätään ja yhdistettynä se siihen epävarmuus tekijään joka viime kaudella ilmaantui, voi olla että meidän kokeet Nalan kanssa on käyty. Siispä pessimisti ei pety :) Voihan sitä sattua positiivia yllätyksiäkin ja itseä ainakin eniten harmittaa se että kun en osaa sanoa mitä sille Nalan vireelle siinä tottiksessa on tapahtunut, mikä sen on aiheuttanut. Ja harmittaa kun Nalan kanssa alo-avo-luokissa oli mukava käydä, kun tiesi koirankin nauttivan yhdessä tekemisestä, mutta nyt ollaan jossain syvällä jossa on pimeä ja pitkä ja kivinen tie ylös. Mutta itsellä halu kokeilla korjata asiaa, siinä sitä itsekin kehityy kouluttajana ja oppii taas koirasta enemmän, joten eikun lisää treeniä (kunhan vaan ois oikeeta ,hah).

Väiskin kanssa suunnitelmissa tässä huhtikuussa mennä terveystutkimuksiin. 5 sisarusta jo käynyt, erittäin hienoin ainakin alustavin tuloksin, joten aika paljon jänskättää miltä se Väiski näyttää. Mutta kasvattajan sanoin olen kyllä tosiaan tyytyväinen jos tulokset olisivat edes sellaiset että etteivät haittaa koiran jokapäiväistä elämää, mutta onhan ne hyvät terveystulokset aina plussaa :) Mutta sen näkee sitten :)

Kuvia lupaan nyt kun vapapäivät töistä koettaa ja koetan itseasiassa joku aurinkoinen päivä saada itsenäni huomattavasti paremman kuvaajan kanssa treffit sovittua niin saisi hienoja kuvia koirista!