Hakuilua

Käytiinpä Väiskin kanssa tänään piiitkästä aikaa hakumetsässä, siis kaiken sen, oisko nyt ollut, kolmannen kerran ;) Mut käytiin! Ja pieni mieshän ties tasan tarkkaan mikä on homman juoni, kun ihminen "haisee" niin sinne mennään,maksoi mitä maksoi, se kannattaa, sanois varmaan Väiski jos puhuis. Tämä sill,ä että vaikka oli ihan tutut tyypit kadoksissa ja vielä sellaiset erittäin pidetyt, eikä Väiskillä muutenkaan ole ihmisten kanssa ongelmaa, niin kun on lähellä maalimiestä niin siinä hetkessä ei pojasta vois paljoa pienempää tehdä, Väiski vetää nimittäin itsensä ihan maantasaan, pieni musta häntä heiluu minkä pystyy ja lurps, mennään ukolle. Kovasti jostain syystä nuo viime metrit jännittää. Mutta eiköhän se häviä kun sais vähän treeniä alle ja tosiaan kun haju tulee niin lähtee jo kaukaa menemään, eipä paljoa mammasta huolta siinä vaiheessa kannettu. Niin ja hyvähän se on että tuo haku sujuis kun haukkuvaa hakukoiraa Väiski kovasti on itsestänsä markkinoimassa. Ihan järkyttävä komennus jätkällä milloin minkäkin asian suhteen, milloin pitäis Nalan tehdä jotain toisin, ruuan hypätä pöydältä suuhun, mutsin lopettaa komentamasta, mutsin älytä päästää autosta treenaa eikä vaan treenata toisten koiria..siis syitä on monia ja monia Väiskin elämässä jolle voi haukkua! Huh miten se välillä koettaakin hermoja, mutta uskon ja toivon että se kertoo jostain hyvästä, eikös vaan ;)

Leikeissä Väiski muutenkin käyttää ääntänsä, murina on kova kun jostain pääsee taistelee. Jotenkin se on niin hassu että noin pieni koira voi ollakin niin tosissaan aina välillä jostain, ei ihan aina pysty sitä tosissaan ottaa. Sitä aikaa odotan että Väiski alkaa käyttää ääntään myös toisten koirien kanssa leikkiessä, tähän nimittäin erittäin vahvana esimerkkinä on täti Nala, joka oppi tämän "taidon" mummo Moonalta(edesmenneeltä hoffiltani). Kyllähän sekin päivä vielä koettaa, joten nautin nyt näistä hetkistä kun V leikkii ainakin vielä suht hiljaa toisten koirien kanssa. Ihan kivasti ollaan saatukin Väiskille erinäköistä ja kokoista koiraa leikkimään kaveriks tai sitten vaan hengailemaan. Väiski suhtautuu toisiin koiriin nätisti alistuen, mutta nopeasti on jalkeilla ja mittaa ottamassa. Ei siis mikä tossu ole kuitenkaan, mielestäni aika järkevä.

Lähipäivinä ois tavoitteena muutamat jäljet käydä pellolle polkaisee, aika nopeesti vaan tuo heinä kasvaa että saas kattoo pitääkö kohta jo siirtyä "hyville"metsäalustoille kokeilee.

Kuvia harjoittelen laittamaan ja hieman päivitystäkin taas...

No niin nyt sain vihdoin jotain kuvia kamerasta, joten tässä sekalaisia otoksia. Ihan viimeisintä kuvaa Vemmelsäärestä ei ole mut nyt paistaa ulkona sen verran kauniisti että eiköhän tässä lähipäivinä saatettais saada onnistunut kuvakin.

Viime päivien infoa sen verran että käytiin Väiskin kanssa toisilla rokotuksilla, elopainoa jätkällä 12,5kg josta suurin osa jalkaa ;) Muuten kaikki oli kunnnossa, kuukaudeksi kadonnut toinen kiveskin oli ilmaantunut takaisin mihin se kuuluu. Kuiva iho todettiin, joten eikun rasvaa lisää ruokaan joten eiköhän sen siitä helpottais. Nalan hammas ei valitettavasti ole lähtenyt paranemaan ollenkaan joten perjantaina Nala joutuu leikkaupöydälle ja hammas poistetaan. Hieman jännittää se poisto kun toinen puoli hampaasta tosiaan täysin terve, mutta ei auta kun toivoa että lähtis helposti pois kuitenkin. Niin ja käytiinhän me sunnuntaina kokeilee taas pelastusjälkeä, tottis meni häppä räppä läpi, Nalan ehdottomasti paras liike, seuraaminen, meni sekin ihan puihin. Ja jäljeltä sitten astuttiin harhaan, eikä koirakaan siellä ollut ihan kympilllä mukana, toki jälkeä ajeli,mutta ei ihan oma itsensä. Toki tässä jälkeenpäin olen ynnäillyt näitä huonoja tuloksia, huonoja jälkiä, että treenin puutehan se Nalaa vaivaa..No nyt ollaan ainkain 1kk poissa pelikentiltä ja katsotaan sitten miten on lähtenyt täti toipumaan, että jatketaanko kilpailu-uraa enää. Sen näyttää sitten aika. Mutta siis alla niitä lupaamiani otoksia..

Jätkä nukkui tässä tuo olematon vauvaluu suussa, mut toki silmät aukesi juuri kameran välähtäessä,ikää siis 12vko.

Tässä hieman talvista maisemaan. Kuvassa siis Leevi 2v, Nala 6v. ja Aada 4v.. Huh miten paljon sitä lunta olikaan.

Ihan taitaa olla ekoja potrettaja jossa koirat pysyneet samassa kuvassa, ei oo helppoa se ei :)

 On nää pennun nukkumapaikat ja asennot ihan mahtavia!

 Väiski ja velipuoli "Topi" Filurin Vellu- Vermutti.

Jotain hyvää taitaa olla maistissa..

Mitäs meille kuuluu..

Nyt on blogin ulkoasu jossain kunnossa, joten aloitetaan tää päivityskin sitten. Vielä pitää kuvien lisääminen tekstiin opetella niin voidaan tekstin sankareista sitten näyttää kuviakin, etenkin Väiskistä, joka kasvaa valtavaa vauhtia,huh! Kohtahan ei penneli mahdu edes syliin, tai ei ainakaan pysy, miten sen nyt ottaa:) Väiski on viime aikoina alkanut näyttää niitä noutajan ominaispiirteitä, nimittäin jätkä ryplää jokaisessa ojassa, vaikka vettä ei juuri olisikaan niin voihan siellä pötkötellä että kastuu. Ja Nalan peräässä kävi uimassakin ihan kunnon reissun ja sitten piti tottakai testata et uiko se ihan oikeesti, niin uihan se keppiä jo hakemassa ja tykkäs! Kyllä siitä hieno sorsakoira tehdään :)

Väiskiä on jo alettu koulutellakin, kai se pitää kun päätin nyt kokeilla miten tässä herkkyyskautena vauvaiässä oppi tarttuu. Joten on sitten treenattu istumista,maahnmenoa, seisomista ja tottakai kontakteja. Kontaktin opettaminen on ainakin ollut kaikista helpointa, nyt jo onnistuu sivullakin ja aina kun V tietää et on namuja taskussa niin tarjoaa kontaktia. Mahti jätkä! Sitten on toki harjoiteltu jossain määrin perus rauhoittaumista ja odottamista esim. autosta ei nosteta ennen kuin rauhoittuu, eikä palloa pääse hakemaan ennen rauhaa. Nämäkin aika hienosti mennyt kaverille perille.  Sitten on tietenkin ajattu jälkeä. Kerran kokeiltu metsässä, muuten pysytty nurmikolla ja kerran käyty pellolla. Nyt vaan tahtoo alkaa käydä omassa pihassa matka lyhyeksi missä ei olisi häiriöjälkiä kun jäljet on pidentyneet, ja pellolla ruoho hävittää onnettoman pienet makupalat turhan syvälle. Mut eipä se V haitannut, jälkeä pystyi silti ajelee. Senkin V oppi kauheen nopeesti. Nenänkäyttöä sit noin henkilöhaku mielessä on kokeiltu vaan kolme kertaa, ekalla kerralla varikolla jo kolmannella ukolla ymmärsi homman juonen, metsässä sit toiselle ukolle lähti jo ihan juoksujalkaa, vaikka vaihtia hidastikin vielä niin onnettoman lyhyet 10viikkoisen pennun jalat. Mutta siitä sekin lähtee. Kolmannessa treenissä alkoi jo ukon hajusta häntä heilumaan ja vauhti oli moinen. Joten potentiaaliselta kaverilta V vaikuttaa.

Kotioloissa V on aika kova kaveri käyttämään hampaitaan. Ne on kiinni siinä mikä on lähimpänä, sohvassa,matossa,pöydän jalassa, muksujen paidassa tai mikä parasta Leevin pikkuautoissa jotka V sitten varastaa ja ylpeänä vie talteen. Kantamisessakaan ei siis ongelmaa, mut Leevi ei kyllä aina tästä ole kovin otettu kun enää mitään saa rauhassa leikkiä. Ja V:llä on kyllä aikamoinen saalisvietti, kanit on ainakin saaneet sen tuntea, siellä se kanien kopilla istuisi päivät pitkät jos antaisi. Taitaa kyllä kanitkin ärsyttää tahallaan kuikuilemalla nenäkiinni häkissä kun V haukkuu ja kaivaa vimmatusti toisella puolella. Tästä joutuu harvase hetki V kieltämään. Ja samoin ei onnistu imurointi,luuttuaminen tai haravoiminen V:n läsnäollessa. No mutta onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta opettelututtaa taas pitkästä aikaa tää pentukoiran kanssa eläminen ;)

Mitäs meidän tätille sitten kuuluu? Nalalta löytyi ikävä yllätys lääkärireissulla, yksi iso takahammas on mennyt jossain vaiheessa poikki ja alkanut mätimään ihan juuria myöten. Nyt ollaan sitten syöty antibiootit ja odoteltu kuukauden päivät ilman minkäälaista pallo/patukka/keppileikkejä että hammas saisi olla rauhassa ja parantua että josko se itsestään alkaisi parantumaan. Ja ellei se kasvata jonkilaista uutta "kuorta" on edessä sitten poisto. Siinä vaan mietityttää se että hammas toiselta puolelta täysin terve, yksi niistä isoimmista että miten hankala sitten se onkaan poistaa, miten toipuminen ja mikä pahinta sehän tietää vähintään kuukauden karenssia kokeita ajatellen ja juurikun nyt kesä-heinäkuussa olisi ollut ne suunnnittelemani kokeet. No nyt minun silmään onneksi hammas näyttää hieman parantuneen, maanantaina käydään näyttämässä sitä lääkärissä, joten sitten tiedetään jatkot paremmin. Oireillut se ei ole sitä enää, joten jospa se saisi jäädä nyt ainakin toistaiseksi.

Kokeiden puolesta ollaan nyt menossa sunnuntaina kokeilemaan taas mites sitä harhajälkeä ajetaan pelastusjäljellä, jos sinne päästään jos täti malttaisi pysyä ensiksikin tottiksessa paikallaolossa käymättä välillä pissalla, niinkuin viime kokeessa teki :/ ja onhan sitä ryömimistäkin nyt hieman taas treenattu,joten katsotaan tulisiko tänä vuonna tulosta siltä saraa. Muuten tämän kauden tavoitteena olisi käydä kokeilemassa PK avointa hakua, ja ehkä syksyllä myös taas pehaakin ja toki muutamat PK voitaja-jälkikokeet käydään katsastaa. Katsotaan sit syksyllä mikä on kauden tulos saldo ja koiran vire että vieläkö ensi kaudella kisataan, jota kyllä kovasti toivoisin.

Mutta eiköhän tässä alkuun ollut ihan riittävästi kuulumisia, jatkossa ajattelin tätä blogia käyttää itselleni jonkilaisen päiväkirja/treenikirja- tyyppisenä ratkaisuna, jotta näkisi mitä ja miten sitä ton Väiskin kanssa tulee sähellettyä. Joten jos tarinat kiinnostaa niin tapaamisiin taas!

Heippa rallaa!

Tästä se lähtee, uusi blogi koiruuksille ja meidän tekemisille. Hieman testailen ensin tätä blogin käyttöjä ja sitten tulee enemmänkin tekstiä. Joten palaamisiin!