Hakuilua

Käytiinpä Väiskin kanssa tänään piiitkästä aikaa hakumetsässä, siis kaiken sen, oisko nyt ollut, kolmannen kerran ;) Mut käytiin! Ja pieni mieshän ties tasan tarkkaan mikä on homman juoni, kun ihminen "haisee" niin sinne mennään,maksoi mitä maksoi, se kannattaa, sanois varmaan Väiski jos puhuis. Tämä sill,ä että vaikka oli ihan tutut tyypit kadoksissa ja vielä sellaiset erittäin pidetyt, eikä Väiskillä muutenkaan ole ihmisten kanssa ongelmaa, niin kun on lähellä maalimiestä niin siinä hetkessä ei pojasta vois paljoa pienempää tehdä, Väiski vetää nimittäin itsensä ihan maantasaan, pieni musta häntä heiluu minkä pystyy ja lurps, mennään ukolle. Kovasti jostain syystä nuo viime metrit jännittää. Mutta eiköhän se häviä kun sais vähän treeniä alle ja tosiaan kun haju tulee niin lähtee jo kaukaa menemään, eipä paljoa mammasta huolta siinä vaiheessa kannettu. Niin ja hyvähän se on että tuo haku sujuis kun haukkuvaa hakukoiraa Väiski kovasti on itsestänsä markkinoimassa. Ihan järkyttävä komennus jätkällä milloin minkäkin asian suhteen, milloin pitäis Nalan tehdä jotain toisin, ruuan hypätä pöydältä suuhun, mutsin lopettaa komentamasta, mutsin älytä päästää autosta treenaa eikä vaan treenata toisten koiria..siis syitä on monia ja monia Väiskin elämässä jolle voi haukkua! Huh miten se välillä koettaakin hermoja, mutta uskon ja toivon että se kertoo jostain hyvästä, eikös vaan ;)

Leikeissä Väiski muutenkin käyttää ääntänsä, murina on kova kun jostain pääsee taistelee. Jotenkin se on niin hassu että noin pieni koira voi ollakin niin tosissaan aina välillä jostain, ei ihan aina pysty sitä tosissaan ottaa. Sitä aikaa odotan että Väiski alkaa käyttää ääntään myös toisten koirien kanssa leikkiessä, tähän nimittäin erittäin vahvana esimerkkinä on täti Nala, joka oppi tämän "taidon" mummo Moonalta(edesmenneeltä hoffiltani). Kyllähän sekin päivä vielä koettaa, joten nautin nyt näistä hetkistä kun V leikkii ainakin vielä suht hiljaa toisten koirien kanssa. Ihan kivasti ollaan saatukin Väiskille erinäköistä ja kokoista koiraa leikkimään kaveriks tai sitten vaan hengailemaan. Väiski suhtautuu toisiin koiriin nätisti alistuen, mutta nopeasti on jalkeilla ja mittaa ottamassa. Ei siis mikä tossu ole kuitenkaan, mielestäni aika järkevä.

Lähipäivinä ois tavoitteena muutamat jäljet käydä pellolle polkaisee, aika nopeesti vaan tuo heinä kasvaa että saas kattoo pitääkö kohta jo siirtyä "hyville"metsäalustoille kokeilee.