Karvakuonojemme elämää: Ikää lisää ja hammasta vähemmän

Tänään vietetään esikoisemme Aadan synttäreitä, jestas miten nopeesti aika mennyt, 4vuotta jo siitäkin ihanasta päivästä kun pirpamme sain syliin <3 Koirat ollut juhlahumussa mukana, Nala lunkisti vieraat haukkunut tavalleen uskollisena ja Väiski ollut kummissaan vieraiden määrästä, ei aina ole uskonut että Nalan haukku voisi tarkoittaa TAAS uusia vieraita. Mutta hyvää harjoitus ollut Väiskille kun mini ihmisiä ollut enemmälti ja välillä pitänyt lähteä rauhoittumaakin omaan huoneeseen, joka sekin onnistunut hienosti, vain pientä älinää kuulunut. Nätisti suhtautunut vieraisiin lapsiin, paitsi mikä nyt koiranpennulle tyypillistä kun muksut juoksee niin saalista koetetaan pysäyttää joten tarkkana saanut olla ettei tämän supertyperä tapa vaan jää päälle, omille lapsille Väiski ei sitä tee, joten uskon sen olevan kitkettävissä oleva tapa (ja niinhän onkin tietenkin). Väiski on myös Aadan tavoin kova nuken hoitaja, työntelee rattaita ja "halii" nukkeja sekä välillä taitaa kahvitkin porista. Myös Leeviltä Väiski oppinut palloa pelaamaan, hiekkalaatikkoa kaivamaan ja pikkuautojen renkaita vaihtamaan. On se jännä miten ne on oppivaisia nuo pennut ;) Mamman kanssa on kitketty ja muokattu kukkapenkkejä ja kova on Väiski kukkia "haistelemaan" vaikka olen koettanut kertoa ettei ne liljat vielä ole kerättävissä kun eivät kuki, sitä Väiskin hankala on ymmärtää..

Aada Emilia 4vuotta, rinsessa nukkeineen

Väiskiltä varmaan jotain hävinnyt Aadan vaunuihin..

Nalalta poistettiin viikko sitten perjantaina se lohjennut ja mätivä hammas. Leikkaus meni kivuttomasti, oltu ilman kipulääkkeitäkin pelkillä antibiooteilla. Aika hyvältä kolo nyt vaikuttaa, joten josko täti siitä lähtisi piristymään kun kivut helpottavat. Leikkauksen jälkeen Nala oli kovin maansa myynyt kun Väiski lähti mamman kanssa yksin treeneihin, joten jospa taukokin tekee hyvää ja piristää, se jää sitten nähtäväksi.

No mitäs meidän Väkkärä, kasvaa ihan supervauhtia, ei mahdu enää pikkupoika syliinkään kunnolla, oijoi miten nopeesti aika menee. Toki mukavampaa että jotain arkikäytöstapojakin kasvaessa tarttuu, mutta taitaa olla plus miinus nolla kun sitten tilalle tulee pienen pojan viikarin kommervenkkejäkin, niih. Noutaja se on edelleen, uiminen on maailmassa parasta mitä Väiski tietää ja ruokahalukin on kovasti kasvussa, jo levottomana odottaa ruokaa mitä ei ihan kakruna tehnyt. Ihan törkee hakki ei ole makupaloihin niinkuin toisilla noutajilla tapana mut kyllä ne Väiskille kuitenkin maistuu. Rumia tapojakin löytyy sitten yllinkyllin, pöydille hypitään, kommennetaan haukkumalla, kaneja vahditaan ihan urakalla sekä Nalan kaulassa hampaat on aika usein. Nala kyllä ajoittain sanookin asiasta ja taitaa tykätäkin huomiosta mutta ei aina. Ja mikä hassuinta olen tosi tyytyväinen Väiskin siihen ominaisuuteen että pienestä ärinästä ei pupu mene pöksyyn, toki reagoi sanomisiin ja "puisteluun" mutta ei se kauaa meinaa mielessä pysyä, joten ehkä jotain menee siis komennuksissa "hukkaan", mutta toivotaan että ne tavat siitä paraniskin. Ääntä Väiski käyttää ajoittain turhankin herkkään, turhan louskuttaja se ei ole, mutta pieni vinkuminen tulee aika herkästäkin kun ei mene herralle mieleisesti asiat, mutta josko sekin olisi opittua kun muuten hermoissa ei tuntuisi olevan vikaa.

Väiskin treeneistä sitten sen verran että hakumetsässä ollaan muutamaan otteeseen päästy käymään ja se on mielekästä jannun mielestä, hauskaa on etsiä ja mammastakin on taas kerran ihmeellistä miten näin vähillä treenauksilla voi noin pieni koira ymmärtää hajun jo aika kaukaakin. Löytö se vasta hassun hauskaa Väiskistä onkin vaikkakin kovin kovasti ajoittain jännittää viimeiset metrit maalimiehelle. Lähinnä käytös on mielistelevää, joten kovin huolissaan en ole, ei missään nimessä ole pidättyväinen mutta kyllä sitten on makkararinkiäkin tehty syystä että reipastuisi tervehtimään reippaasti. Eikä arkielämässä ole mitään ongelmaa. Jäljellä sitten sattunut muutama huonompi kerta, erikoinen multa V:n mielestä sekä muutama jälki peräkkäin kun muurahaiset hyökkäsi namuihin, joka sitten hillinnyt makkaran syöntiä. Tehtiin sitten yhteen jälkeen ihan makupalattomia pätkiäkin joka sujui mallikkaasti, joten nyt jälki jäissä sen aikaa kun lähipelto ajetaan jossa ei muurahaiset asu ja päästään taas makkaran kylvöön. Tottiksen saralla ollaan ihan jumissa, istumiset ja kontaktit sujuu erittäin mallikkaasti, mutta muuten mamma ollut kovin kiireinen että opetus vielä aivan vaiheessa, mutta josko sitä joskus ehtis ihan ajan kanssa. Naksua harjoitellaan molemmat että jos siitä sitten jotain hyötyä olisi.

Veneilemässäkin Väiski on jo päässyt käymään, ei turhia paineita ottanut, saalista kun jätkältä löytyy niin vesipisaroita ja tuultakin koetettiin saalistaa, samoin kun ukki oli unohtanut veneen puunauksen keväältä niin kaikenmaailman lehdet veivät alkumatkasta huomion :) Nyt pitäis kun ehtii niin ottaa joku lintu sulamaan ja kattoo miltä se riista tuntuu, joten siitä sitten lisää kun se tapahtuu.