Mitäs sitä on tullut tehtyä

Nalan kanssa huomattu ongelmaksi jäljellä tänä keväänä niin niin verkkainen tahti. Ei meinaa kokeissa oleva aika jäljen ajoon riittä kun täti ajelee niin jälkitarkasti ja muuten vaan tarkasti, ja muutenkin tuoreellakin jäljellä ajaminen on turhan verkkaista. Joten avasin sitten suuni ja ohjeeksi saimme kokeilla jäljentekijän näyttöä janalla,jota kyllä aikoinaan tehtykin, mutta jäänyt kun ei ongelmaa ole ollut. Tuolloin lähinnä näytetty antamaan koiralle suuntaa ettei lähtisi takajäljelle. Nyt sitten lisäksi sain vinkin että laittaa koira koira heti perään ajamaan mielellään myötätuuleen jotta tulisi vauhtia. Ja näinhän sitä sitten kokeiltiin, Nala näki janalta jäljentekijän ja kohta heti perään lähdettiin kun maalimies hävisi aukolta metsään. Ajattelin Nalan sinkoavan täyttä perään, koska näitä merkkejä näytti ennen kuin laitoin jälkirensselit niskaan, ja laitoin koiran maahan, joten reippaalla tahdilla täti lähti nostamaan jälkeä. Täysin suoraviivaisesti eteni janalla vaikka tuuli minne sattui, ja lähti reippaati ajamaan jälkeä oikeean suuntaan, hyvä harjoitus myös edellisiä takajäljen ottoja ajatellen. Ihan juoksu askelia joutui liinan päässä roikkunut mutsi ottamaan. Mutta mikä hassua huomata, Nala ajoi edelleen täysin jälkitarkkaaan, kengän jäljet koko ajan nähtävissä. Keli vielä antoi viitteitä että vauhtia voisi kertyä niin tuoreelle jäljelle liikaakin, ihanan kostea metsä kun oli alla. Mutta ei hienosti täti mutkitteli, keppi nousi ongelmitta ja oli silmin nähden onnellinen jäljen päästä löytyneestä maalimiehestä. Joten todella onnistunut suoritus, näitä lisää. Hieman kiirettä pukkaa kun ollaan ilmoittauduttu jälkikokeeseen kesäkuun lopussa, ettei hirveetä hienosäätöä enää ehdi tekemään, mutta jos sitä jotain saisi aikaiseksi ennen sitä.

Tätä ongelmaa olen sitten miettinyt mistä jäljen ajon hitaus johtuu. Vakavasti olen alkanut epäillä sen johtuneen keväisestä tapahtumasta jossa Nala törmäsi kyyhyn jälkeä etsiessään. Tämän jälkeen täti alkanut hyppelehtimään metsässä kaikenmaailman erikoisesti tököttäviä keppejä ja risuja. Taitaa olla täti sen verran pehmeä että se on jättänyt jälkensä. Mutta toivotaan ettei ole niin pehmeä ettei tämä ongelma olisi korjattavissa. Mutta jäädään odottamaan ja annetaan hieman apuja treneeihin joten jospa se siitä.

Nala ottaa veneilyn rennosti

Sitten ollaanhan me käyty veneilee. Nalalla veneilyssä ei ongelmaa ole, nauttii täysin simauksin. Väiskiä veneessä hieman tällä kertaa jännitti, ei mitään paniikinomaista, vaan pientä läähätystä, joka vaihtui äkkiä uniin, kun ei sitä enempää viitsinytkään hermoilla :) Väiskin kanssa ollaan tehty pari nurmijälkeä, jotka lähteneet vähitellen sujumaan kun muurahaiset ei ole sattuneet tielle. Sitten on harjoiteltu hieman tottiksen alkeita, istuminen ja kontaktihan on jo sujuneet pidemmän aikaan, nyt otettu kuurina maahanmenoa, joka sekin alkanut ipanalle aueta, tarvitsee vielä hieman apuja mutta vähitellen. Sitten on sivulletulon alkeet opetuksessa sillai enemmälti, ja mutsi opettelee käyttämään naksua joten katsotaan miten meitin käy. Vaiski varmaan oppisi nopeamminkin mutta kun se opettaja on hieman avuton niin saas nähdä koska se osataan ;)
Riistaa pitäis ja pitäis aina sulattaa ja näyttää mut jotenkin ei ole saanut aikaiseksi, mutta kyllä se vielä joku päivä tapahtuu..

Muuten Väiski on oikeastaan elellyt pentuelämään, lenkkejä hieman harjoiteltu koiralaumassa. Väiskistä on aina niin ihanaa kun on muita, muista en olisi niin varma onko ihanaa kun Väiski koko ajan roikkuu partakamujen parrassa tai flättien huulissa, lipoen ja lipoen. Kukaan ei ole sille raukalle vielä näyttänyt maailman karua puolta, toki ei se niin suotavaa ole, toki sekin päivä vielä koittaa, ehkä nämä kamut antaa Väiskin vielä vähän kasvaa ennen kuin "koulutus" aloitetaan.

On Väiskillä yksi huippu pentukamu, melkein pävälleen samanikäinen riisenipoika Kasperi. Pojat on leikkineet ihan pienestä asti ja leikit alkaakin olemaan sellaisia että muiden pentujen kanssa ei taida olla asiaa leikkimään. Pojilla menee ihan hyvin, vauhtia ja hamapiden kalistelua riittää, mutta Väiski pääsi näkemään pientä lapinkoiranpentua eikä puhettakaan että irti ois voinut päästää kun kurmuutus ois alkanut. Samoin alkaa käydä naapurin espanjanvesikoiran  kanssa vaikka samanikäisiä ovatkin, hieman on Väiskillä turhan kovat otteet. Aika kovalta näin alunperin Väiski vaikuttaakin, pienestä ei hätkähdä, joten sitä saa mitä tilaa :) On se niin mahti tapaus!

Hei me kerjätään!

Vesipeto

Aada-"koira"

Lapset venettä uittamassa :)