Karvakuonojemme elämää: Flättileiriä ja sun muuta

Onpa taas kulunut aikaa viime päivityksestä, mutta laitetaan se kesän piikkiin, sellaistahan se on kesällä ettei viitsi koneella paljoa aikaa viettää kun ulkona on ollut niin ihanan helteistä että ne päivät joita ei ole töissä vietetty on mennyt rantsussa lapsia ja koiria uittaen. Ja onhan siinä sivussa tullut muutakin hommailtua.

Nalan kanssa käytiin kesäkuussa koularia taas jäljeltä tavoittelemassa mutta tavoittelemiseksi jäikin :/ Maasto ois mennyt vielä nippanappa, 5keppiä, janalta 39p. ja 1esine(toisen pääälläkin seisoskeli muttei jostain syystä tuonut) ja sitten siirryttiin kentälle tottikseen suurin odotuksin mutta jotain on tapahtunut. Alkuun tätikoira oli ihan ok vireessä, mutta tuomarin kättelyn jälkeen tapahtui jotain kummaa, vire laski heti aloituspaalulle mentäessä, heti tuntui että jotain mättää ja niinhän se oli, Nala alkoi jätättää heti ensi metreillä, sitten laukausten jälkeen tipahti melkein täysin, että tuomarista näytti että koira olisi reagoinut ampumiseen, mutta se ei tosiassa ollut niin. Jäävät vielä kokeiltiin tehdä mutta sitten itse keskeytin, kun eihän niistä tullut mitään kun ei lähtenyt ollenkaan seuraamaan. Sitten kun lähdettiin taas autolle vire palautui, ja kappas meinasi olla kiire autolla odottavalle kissanruoka palkalle.
No sitten porukalla mietimme mikä mättää, ja ehkä viimeinen lopputulos on viime kesän treenauksen ja kokeiden suhde, treeniä tuli aivan liian vähän verraten kokeiden määrään, koira oppi että kokeissa ei puututa sen tekemiseen ja palkkakin tulee vasta kaiken tehtyä. Siis motivaatiossa puutetta. Toki mietittäväksi jäi kuinka kauan mätä hammas ehti vaivata, oliko jo kipeä syksyllä..Ehtikö oppia jo jonkinlaisen käytöstavan kun hampaaseen koski, yhdistikö sen koetilanteisiin tms.
Posiiivista oli kuitenkin se että jälki ajettiin vauhdilla, koska jäljen ajo vauhdissa oli keväällä ja alkukesästä selvää ongelmaa, ehkä siihen vaikutti kevään leirillä törmätty käärme, liekö säikähtänyt sitä ja vaikutti jälkeen että sitä tarkkailtiin ettei uudelleen käärme vaan tulisi vastaan. Tähän ongelmaan puututtiin siten että ajettiin jälkiä heti jäljentekijän perään, sitten että janalta näki maalimiehen ja se jäi vielä jäljen päähänkin palkaksi sekä yhden jäljen teki koirien "huoltaja" eli mieheni, joka lisäsi kummasti vauhtia Nalan tekemiseen. Koejälki oli siis mallikas vauhdin suhteen joten metsään jäänyt keppikään ei harmittanut.
Nyt ollaan tehty vain kontakteja ja haetaan tottikseen uutta virettä sitä kautta, saa nähdä onko asia enää korjattavissa vai jääkö tätikoira tosiaan jo eläkeläiseksi, "iskän" laivakoiraksi...

Väiskin kanssa käytiin viikko sitten flättileirillä. Oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja leiriporukkamme oli mitä mahtavin, villitiimi :D Tiimissä oli Väiskin sisaruksia,Marge, Minttu ja Merlin sekä velipuolet Topi ja Jippo ja tietty äiskä Viivi sekä "mustina lampaina" mitä ihanammin flättitytöt Unni, Oodi ja Selma sekä polkkatukkainen Hellevi :). Tiimimme voitti leirikisan, kaikki leirin leikkimieliseen Open Show näyttelyyn osallistuneet tiimiläiset pärjäsivät hienosti. Väiski esiintyi kasvattaja Tiinan kanssa hienosti vaikkei seisominen oikein meinannnut onnistuakkaan ja sijoittuivat hienosti sijalle 2 minipentu luokassa :) Arvostelussa oli maininta mm. lupaava pentu, jolla hieno suhde omistajaan ;) Mistähän tuomarimme mahtoi tämän tietää;)

Leiriltä jäi käteen mahtavan fiiliksen lisäksi paljon uusia oppeja nomeen sekä toki jotain harjoitelteltavaakin, Väiski nääs kun ei oikein osannut odottaa! Joten malttia malttia on ollut harjoittelu listalla paljon leirin jälkeen. Ajanpuutteen vuoksi olen päättänyt priorisoida tälle kesälle Väiskin kanssa tavoitteeksi tutustua nome-hommiin ja pk-puolelta ajetaan jälkeä joka onkin alkanut sujua mallikkaasti. PK-haku saa nyt kesän ajaksi jäädä, se otetaan kuvioihin mukaan sitten loppu syksystä ja talvella jatketaan varikolla.

Alla hienoja kuvia Väiskistä leiriltä kuvaajana Henna Mikkonen, kiitos Hennalle!