Riistaongelmaa??

Olipa tuossa tarkoitus treenailla vähän Väiskin velipuolen Topin kanssa hieman riistahommia vaakuilla ja niinpä vaakut pääsi haistelemaan ulkoilmaa pakkasesta. Erinäköisten ongelmien vuoksi yhteistreenit sitten peruuntuivat mutta päätin kuitenkin kokeilla kun vaakut kuitenkin oli jo ulkoilmassa, että mitäs se Väiski niistä tuumii. Ennakko-odotukset olivat korkealla, luulin Väiskin iskevän niin lokkiin kuin varikseenkin tiukkaan ja täyttä karkuun mutta toisin kävin :( Paikka jossa linnut olivat sulamassa kiinnosti kovasti, joten laitoin oikein liinaan ettei pääse omille teille, mutta kun päästiin tuulen alle pihalle josta linnut löytyivät, niin jannulle tuli melkein pakoreaktio. Lopulta lähti kyllä haistelemaan lintuja mutta ei oma-aloitteisesti ottanut suuhun, pienen saalisleikin jälkeen sitten kokeili kuitenkin ihan hampaillakin muttei kunnon otteella missään nimessä. Sitten tein kuulemani opitun perusteella, repäisin lokilta siiven ja liitin sen damiin. Tässä vaiheessa Väiski kiinnostui, kun onhan damit siitä kova juttu. Siinä oli sitten härkkäytymässä, että otan otan otan. No eikun dami lentoon ja jannu perään, hieman haisteli kummissaan, miksi se mamma nyt tähän tän siiven viritti, ois se dami kuiviltaakin käynyt, mutta sitten otti suuhun sulista piittaamatta. Onneksi oli vielä tässä vaiheessa liinassa, koska nyt olisi omiminen alkanut. Pari kertaa vielä heitettiin damia, joka kerta otti paremmin ja paremmin otetta. No nyt pitää hieman useammin riistaa näyttää, että jospa kyseessä olisi vain tottumattomuutta, tai sitten jää sorsakoiran toiveet unholaan.

Onneksi meillä on sitten kuvioissa myös nämä pk-lajit. Käytiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Alku ei näyttänyt sielläkään lupaavalta, vaikka koira esittikin vain opittuja taitojaan muttei siinä tilanteessa näyttänytkään kovin lupaavalta. Väiski oli nimittäin edellisenä päivänä päässyt ajamaan ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen, ja ensimmäistä ukkoa yritettiinkin sitten jäljittää. No ekan ukon jälkeen homma valkeni pienelle miehelle ja nenä nousi ja loput löytyivät ongelmitta. Joten kelpo hakukoira siitä voisi tulla jos ei riista maita ;)

Nalakin esitti mainiota hakutyöskentelyä. Treenin tarkoituksena oli "ajaa" Nalaa ukoille lähettämällä se aina edellisestä "pysähtyneestä" kohdasta eteenpäin ellei pistot lähde etenemään ja palkka eli ukko löytyy vain siten että mamma kuunnellaan eikä toimita omin päin, tai seistä metsässä tuumailemassa niinkuin on tehnyt. No sen puolesta treeni meni päin mäntyä, koska vain ekalla pistolla jouduin muistuttamaan kertaalleen mitä oltiin tekemässä, jonka jälkeen 5 seuraavaa pistoa oli mallikasta työskentelyä. Toisin sanoen treeni oli tosi onnistunut :D Tätikoiran kanssa on mietitty myös tottiksen kuvioita, mitä tehdä sille oudolle koekäyttäytymiselle. Nyt ohjelmaan laitetaan kontaktiharjoituksia, sekä vähitellen kaavioita aletaan "ajamaan" myöskin läpi liike kerrallaan paloittain, liike ja ruoka. Pitkä taitaa olla tie mutta viimeinen kokeilu on tehtävä, jos sitä vaikka avointa hakua kävis joskus vielä kokeilee...

Ja taas tässä kirjoittaessa pitää sanoa, että vannomatta paras. Eipä nimittäin pitkä aika kun päätin keskittyä etenkin Väiskin kanssa nyt kunnolla johonkin tai toisin sanoen nomeen ja muut tulee jos tulee, kun tuo pk-lajien treenaus hieman tökki, mut kaikkehan tuota on taas tullut jossain ihmeen välissä treenailtua. Kun onhan Väiskillä ajettu myös jälkiä ja tehty nomen alkeita kuten esim. muistipaikkaa ja daminpitoa ja niitä tärkeimpiä eli odotuksia! Edelleen jannu minua komentaa, mutta malttia malttia pitäis varmaan katsoa  tässä kohtaa peiliin ja treenata enemmän ;) Onneks sentään kohta on loma ja sitten voi keskittyä taas hieman enemmän ehkä koiriin perheen lomailun ohella :D

Flättileiriä ja sun muuta

Onpa taas kulunut aikaa viime päivityksestä, mutta laitetaan se kesän piikkiin, sellaistahan se on kesällä ettei viitsi koneella paljoa aikaa viettää kun ulkona on ollut niin ihanan helteistä että ne päivät joita ei ole töissä vietetty on mennyt rantsussa lapsia ja koiria uittaen. Ja onhan siinä sivussa tullut muutakin hommailtua.

Nalan kanssa käytiin kesäkuussa koularia taas jäljeltä tavoittelemassa mutta tavoittelemiseksi jäikin :/ Maasto ois mennyt vielä nippanappa, 5keppiä, janalta 39p. ja 1esine(toisen pääälläkin seisoskeli muttei jostain syystä tuonut) ja sitten siirryttiin kentälle tottikseen suurin odotuksin mutta jotain on tapahtunut. Alkuun tätikoira oli ihan ok vireessä, mutta tuomarin kättelyn jälkeen tapahtui jotain kummaa, vire laski heti aloituspaalulle mentäessä, heti tuntui että jotain mättää ja niinhän se oli, Nala alkoi jätättää heti ensi metreillä, sitten laukausten jälkeen tipahti melkein täysin, että tuomarista näytti että koira olisi reagoinut ampumiseen, mutta se ei tosiassa ollut niin. Jäävät vielä kokeiltiin tehdä mutta sitten itse keskeytin, kun eihän niistä tullut mitään kun ei lähtenyt ollenkaan seuraamaan. Sitten kun lähdettiin taas autolle vire palautui, ja kappas meinasi olla kiire autolla odottavalle kissanruoka palkalle.
No sitten porukalla mietimme mikä mättää, ja ehkä viimeinen lopputulos on viime kesän treenauksen ja kokeiden suhde, treeniä tuli aivan liian vähän verraten kokeiden määrään, koira oppi että kokeissa ei puututa sen tekemiseen ja palkkakin tulee vasta kaiken tehtyä. Siis motivaatiossa puutetta. Toki mietittäväksi jäi kuinka kauan mätä hammas ehti vaivata, oliko jo kipeä syksyllä..Ehtikö oppia jo jonkinlaisen käytöstavan kun hampaaseen koski, yhdistikö sen koetilanteisiin tms.
Posiiivista oli kuitenkin se että jälki ajettiin vauhdilla, koska jäljen ajo vauhdissa oli keväällä ja alkukesästä selvää ongelmaa, ehkä siihen vaikutti kevään leirillä törmätty käärme, liekö säikähtänyt sitä ja vaikutti jälkeen että sitä tarkkailtiin ettei uudelleen käärme vaan tulisi vastaan. Tähän ongelmaan puututtiin siten että ajettiin jälkiä heti jäljentekijän perään, sitten että janalta näki maalimiehen ja se jäi vielä jäljen päähänkin palkaksi sekä yhden jäljen teki koirien "huoltaja" eli mieheni, joka lisäsi kummasti vauhtia Nalan tekemiseen. Koejälki oli siis mallikas vauhdin suhteen joten metsään jäänyt keppikään ei harmittanut.
Nyt ollaan tehty vain kontakteja ja haetaan tottikseen uutta virettä sitä kautta, saa nähdä onko asia enää korjattavissa vai jääkö tätikoira tosiaan jo eläkeläiseksi, "iskän" laivakoiraksi...

Väiskin kanssa käytiin viikko sitten flättileirillä. Oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja leiriporukkamme oli mitä mahtavin, villitiimi :D Tiimissä oli Väiskin sisaruksia,Marge, Minttu ja Merlin sekä velipuolet Topi ja Jippo ja tietty äiskä Viivi sekä "mustina lampaina" mitä ihanammin flättitytöt Unni, Oodi ja Selma sekä polkkatukkainen Hellevi :). Tiimimme voitti leirikisan, kaikki leirin leikkimieliseen Open Show näyttelyyn osallistuneet tiimiläiset pärjäsivät hienosti. Väiski esiintyi kasvattaja Tiinan kanssa hienosti vaikkei seisominen oikein meinannnut onnistuakkaan ja sijoittuivat hienosti sijalle 2 minipentu luokassa :) Arvostelussa oli maininta mm. lupaava pentu, jolla hieno suhde omistajaan ;) Mistähän tuomarimme mahtoi tämän tietää;)

Leiriltä jäi käteen mahtavan fiiliksen lisäksi paljon uusia oppeja nomeen sekä toki jotain harjoitelteltavaakin, Väiski nääs kun ei oikein osannut odottaa! Joten malttia malttia on ollut harjoittelu listalla paljon leirin jälkeen.  Ajanpuutteen vuoksi olen päättänyt priorisoida tälle kesälle Väiskin kanssa tavoitteeksi tutustua nome-hommiin ja pk-puolelta ajetaan jälkeä joka onkin alkanut sujua mallikkaasti. PK-haku saa nyt kesän ajaksi jäädä, se otetaan kuvioihin mukaan sitten loppu syksystä ja talvella jatketaan varikolla.

Alla hienoja kuvia Väiskistä leiriltä kuvaajana Henna Mikkonen, kiitos Hennalle!

Viisas Väiski, joka voisi vaikka pillittää itseänsä!

Väiski trimmattuna

Damin pitoharjoituksia

Maltti harjoituksia, kouluttajana englantilainen Jo Hewisson, joka myöskin tuomaroi Väiskiä Open Showssa :)