Mitäs sitä on tullut tehtyä

Nalan kanssa huomattu ongelmaksi jäljellä tänä keväänä niin niin verkkainen tahti. Ei meinaa kokeissa oleva aika jäljen ajoon riittä kun täti ajelee niin jälkitarkasti ja muuten vaan tarkasti, ja muutenkin tuoreellakin jäljellä ajaminen on turhan verkkaista. Joten avasin sitten suuni ja ohjeeksi saimme kokeilla jäljentekijän näyttöä janalla,jota kyllä aikoinaan tehtykin, mutta jäänyt kun ei ongelmaa ole ollut. Tuolloin lähinnä näytetty antamaan koiralle suuntaa ettei lähtisi takajäljelle. Nyt sitten lisäksi sain vinkin että laittaa koira koira heti perään ajamaan mielellään myötätuuleen jotta tulisi vauhtia. Ja näinhän sitä sitten kokeiltiin, Nala näki janalta jäljentekijän ja kohta heti perään lähdettiin kun maalimies hävisi aukolta metsään. Ajattelin Nalan sinkoavan täyttä perään, koska näitä merkkejä näytti ennen kuin laitoin jälkirensselit niskaan, ja laitoin koiran maahan, joten reippaalla tahdilla täti lähti nostamaan jälkeä. Täysin suoraviivaisesti eteni janalla vaikka tuuli minne sattui, ja lähti reippaati ajamaan jälkeä oikeean suuntaan, hyvä harjoitus myös edellisiä takajäljen ottoja ajatellen. Ihan juoksu askelia joutui liinan päässä roikkunut mutsi ottamaan. Mutta mikä hassua huomata, Nala ajoi edelleen täysin jälkitarkkaaan, kengän jäljet koko ajan nähtävissä. Keli vielä antoi viitteitä että vauhtia voisi kertyä niin tuoreelle jäljelle liikaakin, ihanan kostea metsä kun oli alla. Mutta ei hienosti täti mutkitteli, keppi nousi ongelmitta ja oli silmin nähden onnellinen jäljen päästä löytyneestä maalimiehestä. Joten todella onnistunut suoritus, näitä lisää. Hieman kiirettä pukkaa kun ollaan ilmoittauduttu jälkikokeeseen kesäkuun lopussa, ettei hirveetä hienosäätöä enää ehdi tekemään, mutta jos sitä jotain saisi aikaiseksi ennen sitä.

Tätä ongelmaa olen sitten miettinyt mistä jäljen ajon hitaus johtuu. Vakavasti olen alkanut epäillä sen johtuneen keväisestä tapahtumasta jossa Nala törmäsi kyyhyn jälkeä etsiessään. Tämän jälkeen täti alkanut hyppelehtimään metsässä kaikenmaailman erikoisesti tököttäviä keppejä ja risuja. Taitaa olla täti sen verran pehmeä että se on jättänyt jälkensä. Mutta toivotaan ettei ole niin pehmeä ettei tämä ongelma olisi korjattavissa. Mutta jäädään odottamaan ja annetaan hieman apuja treneeihin joten jospa se siitä.

Nala ottaa veneilyn rennosti

Sitten ollaanhan me käyty veneilee. Nalalla veneilyssä ei ongelmaa ole, nauttii täysin simauksin. Väiskiä veneessä hieman tällä kertaa jännitti, ei mitään paniikinomaista, vaan pientä läähätystä, joka vaihtui äkkiä uniin, kun ei sitä enempää viitsinytkään hermoilla :) Väiskin kanssa ollaan tehty pari nurmijälkeä, jotka lähteneet vähitellen sujumaan kun muurahaiset ei ole sattuneet tielle. Sitten on harjoiteltu hieman tottiksen alkeita, istuminen ja kontaktihan on jo sujuneet pidemmän aikaan, nyt otettu kuurina maahanmenoa, joka sekin alkanut ipanalle aueta, tarvitsee vielä hieman apuja mutta vähitellen. Sitten on sivulletulon alkeet opetuksessa sillai enemmälti, ja mutsi opettelee käyttämään naksua joten katsotaan miten meitin käy. Vaiski varmaan oppisi nopeamminkin mutta kun se opettaja on hieman avuton niin saas nähdä koska se osataan ;)
Riistaa pitäis ja pitäis aina sulattaa ja näyttää mut jotenkin ei ole saanut aikaiseksi, mutta kyllä se vielä joku päivä tapahtuu..

Muuten Väiski on oikeastaan elellyt pentuelämään, lenkkejä hieman harjoiteltu koiralaumassa. Väiskistä on aina niin ihanaa kun on muita, muista en olisi niin varma onko ihanaa kun Väiski koko ajan roikkuu partakamujen parrassa tai flättien huulissa, lipoen ja lipoen. Kukaan ei ole sille raukalle vielä näyttänyt maailman karua puolta, toki ei se niin suotavaa ole, toki sekin päivä vielä koittaa, ehkä nämä kamut antaa Väiskin vielä vähän kasvaa ennen kuin "koulutus" aloitetaan.

On Väiskillä yksi huippu pentukamu, melkein pävälleen samanikäinen riisenipoika Kasperi. Pojat on leikkineet ihan pienestä asti ja leikit alkaakin olemaan sellaisia että muiden pentujen kanssa ei taida olla asiaa leikkimään. Pojilla menee ihan hyvin, vauhtia ja hamapiden kalistelua riittää, mutta Väiski pääsi näkemään pientä lapinkoiranpentua eikä puhettakaan että irti ois voinut päästää kun kurmuutus ois alkanut. Samoin alkaa käydä naapurin espanjanvesikoiran  kanssa vaikka samanikäisiä ovatkin, hieman on Väiskillä turhan kovat otteet. Aika kovalta näin alunperin Väiski vaikuttaakin, pienestä ei hätkähdä, joten sitä saa mitä tilaa :) On se niin mahti tapaus!

Hei me kerjätään!

Vesipeto

Aada-"koira"

Lapset venettä uittamassa :)

Ikää lisää ja hammasta vähemmän

Tänään vietetään esikoisemme Aadan synttäreitä, jestas miten nopeesti aika mennyt, 4vuotta jo siitäkin ihanasta päivästä kun pirpamme sain syliin <3 Koirat ollut juhlahumussa mukana, Nala lunkisti vieraat haukkunut tavalleen uskollisena ja Väiski ollut kummissaan vieraiden määrästä, ei aina ole uskonut että Nalan haukku voisi tarkoittaa TAAS uusia vieraita. Mutta hyvää harjoitus ollut Väiskille kun mini ihmisiä ollut enemmälti ja välillä pitänyt lähteä rauhoittumaakin omaan huoneeseen, joka sekin onnistunut hienosti, vain pientä älinää kuulunut. Nätisti suhtautunut vieraisiin lapsiin, paitsi mikä nyt koiranpennulle tyypillistä kun muksut juoksee niin saalista koetetaan pysäyttää joten tarkkana saanut olla ettei tämän supertyperä tapa vaan jää päälle, omille lapsille Väiski ei sitä tee, joten uskon sen olevan kitkettävissä oleva tapa (ja niinhän onkin tietenkin). Väiski on myös Aadan tavoin kova nuken hoitaja, työntelee rattaita ja "halii" nukkeja sekä välillä taitaa kahvitkin porista. Myös Leeviltä Väiski oppinut palloa pelaamaan, hiekkalaatikkoa kaivamaan ja pikkuautojen renkaita vaihtamaan. On se jännä miten ne on oppivaisia nuo pennut ;) Mamman kanssa on kitketty ja muokattu kukkapenkkejä ja kova on Väiski kukkia "haistelemaan" vaikka olen koettanut kertoa ettei ne liljat vielä ole kerättävissä kun eivät kuki, sitä Väiskin hankala on ymmärtää..

Aada Emilia 4vuotta, rinsessa nukkeineen

Väiskiltä varmaan jotain hävinnyt Aadan vaunuihin..

Nalalta poistettiin viikko sitten perjantaina se lohjennut ja mätivä hammas. Leikkaus meni kivuttomasti, oltu ilman kipulääkkeitäkin pelkillä antibiooteilla. Aika hyvältä kolo nyt vaikuttaa, joten josko täti siitä lähtisi piristymään kun kivut helpottavat. Leikkauksen jälkeen Nala oli kovin maansa myynyt kun Väiski lähti mamman kanssa yksin treeneihin, joten jospa taukokin tekee hyvää ja piristää, se jää sitten nähtäväksi.

No mitäs meidän Väkkärä, kasvaa ihan supervauhtia, ei mahdu enää pikkupoika syliinkään kunnolla, oijoi miten nopeesti aika menee. Toki mukavampaa että jotain arkikäytöstapojakin kasvaessa tarttuu, mutta taitaa olla plus miinus nolla kun sitten tilalle tulee pienen pojan viikarin kommervenkkejäkin, niih. Noutaja se on edelleen, uiminen on maailmassa parasta mitä Väiski tietää ja ruokahalukin on kovasti kasvussa, jo levottomana odottaa ruokaa mitä ei ihan kakruna tehnyt. Ihan törkee hakki ei ole makupaloihin niinkuin toisilla noutajilla tapana mut kyllä ne Väiskille kuitenkin maistuu. Rumia tapojakin löytyy sitten yllinkyllin, pöydille hypitään, kommennetaan haukkumalla, kaneja vahditaan ihan urakalla sekä Nalan kaulassa hampaat on aika usein. Nala kyllä ajoittain sanookin asiasta ja taitaa tykätäkin huomiosta mutta ei aina. Ja mikä hassuinta olen tosi tyytyväinen Väiskin siihen ominaisuuteen että pienestä ärinästä ei pupu mene pöksyyn, toki reagoi sanomisiin ja "puisteluun" mutta ei se kauaa meinaa mielessä pysyä, joten ehkä jotain menee siis komennuksissa "hukkaan", mutta toivotaan että ne tavat siitä paraniskin. Ääntä Väiski käyttää ajoittain turhankin herkkään, turhan louskuttaja se ei ole, mutta pieni vinkuminen tulee aika herkästäkin kun ei mene herralle mieleisesti asiat, mutta josko sekin olisi opittua kun muuten hermoissa ei tuntuisi olevan vikaa.

Väiskin treeneistä sitten sen verran että hakumetsässä ollaan muutamaan otteeseen päästy käymään ja se on mielekästä jannun mielestä, hauskaa on etsiä ja mammastakin on taas kerran ihmeellistä miten näin vähillä treenauksilla voi noin pieni koira ymmärtää hajun jo aika kaukaakin. Löytö se vasta hassun hauskaa Väiskistä onkin vaikkakin kovin kovasti ajoittain jännittää viimeiset metrit maalimiehelle. Lähinnä käytös on mielistelevää, joten kovin huolissaan en ole, ei missään nimessä ole pidättyväinen mutta kyllä sitten on makkararinkiäkin tehty syystä että reipastuisi tervehtimään reippaasti. Eikä arkielämässä ole mitään ongelmaa. Jäljellä sitten sattunut muutama huonompi kerta, erikoinen multa V:n mielestä sekä muutama jälki peräkkäin kun muurahaiset hyökkäsi namuihin, joka sitten hillinnyt makkaran syöntiä. Tehtiin sitten yhteen jälkeen ihan makupalattomia pätkiäkin joka sujui mallikkaasti, joten nyt jälki jäissä sen aikaa kun lähipelto ajetaan jossa ei muurahaiset asu ja päästään taas makkaran kylvöön. Tottiksen saralla ollaan ihan jumissa, istumiset ja kontaktit sujuu erittäin mallikkaasti, mutta muuten mamma ollut kovin kiireinen että opetus vielä aivan vaiheessa, mutta josko sitä joskus ehtis ihan ajan kanssa. Naksua harjoitellaan molemmat että jos siitä sitten jotain hyötyä olisi.

Veneilemässäkin Väiski on jo päässyt käymään, ei turhia paineita ottanut, saalista kun jätkältä löytyy niin vesipisaroita ja tuultakin koetettiin saalistaa, samoin kun ukki oli unohtanut veneen puunauksen keväältä niin kaikenmaailman lehdet veivät alkumatkasta huomion :) Nyt pitäis kun ehtii niin ottaa joku lintu sulamaan ja kattoo miltä se riista tuntuu, joten siitä sitten lisää kun se tapahtuu.

 Ai isotko korvat,eikä ole, äidin poika <3

On se vaan niin ihana!

Kylläpäs oli hankalaa saada jannu seisomaan nätisti, mut tässä joku taidonnäyte niin koiralta kuin omistajalta;)

Nala- täti 6vee, täh?Häh? Niin.