Nyt on blogin ulkoasu jossain kunnossa, joten aloitetaan tää päivityskin sitten. Vielä pitää kuvien lisääminen tekstiin opetella niin voidaan tekstin sankareista sitten näyttää kuviakin, etenkin Väiskistä, joka kasvaa valtavaa vauhtia,huh! Kohtahan ei penneli mahdu edes syliin, tai ei ainakaan pysy, miten sen nyt ottaa:) Väiski on viime aikoina alkanut näyttää niitä noutajan ominaispiirteitä, nimittäin jätkä ryplää jokaisessa ojassa, vaikka vettä ei juuri olisikaan niin voihan siellä pötkötellä että kastuu. Ja Nalan peräässä kävi uimassakin ihan kunnon reissun ja sitten piti tottakai testata et uiko se ihan oikeesti, niin uihan se keppiä jo hakemassa ja tykkäs! Kyllä siitä hieno sorsakoira tehdään :)
Väiskiä on jo alettu koulutellakin, kai se pitää kun päätin nyt kokeilla miten tässä herkkyyskautena vauvaiässä oppi tarttuu. Joten on sitten treenattu istumista,maahnmenoa, seisomista ja tottakai kontakteja. Kontaktin opettaminen on ainakin ollut kaikista helpointa, nyt jo onnistuu sivullakin ja aina kun V tietää et on namuja taskussa niin tarjoaa kontaktia. Mahti jätkä! Sitten on toki harjoiteltu jossain määrin perus rauhoittaumista ja odottamista esim. autosta ei nosteta ennen kuin rauhoittuu, eikä palloa pääse hakemaan ennen rauhaa. Nämäkin aika hienosti mennyt kaverille perille. Sitten on tietenkin ajattu jälkeä. Kerran kokeiltu metsässä, muuten pysytty nurmikolla ja kerran käyty pellolla. Nyt vaan tahtoo alkaa käydä omassa pihassa matka lyhyeksi missä ei olisi häiriöjälkiä kun jäljet on pidentyneet, ja pellolla ruoho hävittää onnettoman pienet makupalat turhan syvälle. Mut eipä se V haitannut, jälkeä pystyi silti ajelee. Senkin V oppi kauheen nopeesti. Nenänkäyttöä sit noin henkilöhaku mielessä on kokeiltu vaan kolme kertaa, ekalla kerralla varikolla jo kolmannella ukolla ymmärsi homman juonen, metsässä sit toiselle ukolle lähti jo ihan juoksujalkaa, vaikka vaihtia hidastikin vielä niin onnettoman lyhyet 10viikkoisen pennun jalat. Mutta siitä sekin lähtee. Kolmannessa treenissä alkoi jo ukon hajusta häntä heilumaan ja vauhti oli moinen. Joten potentiaaliselta kaverilta V vaikuttaa.
Kotioloissa V on aika kova kaveri käyttämään hampaitaan. Ne on kiinni siinä mikä on lähimpänä, sohvassa,matossa,pöydän jalassa, muksujen paidassa tai mikä parasta Leevin pikkuautoissa jotka V sitten varastaa ja ylpeänä vie talteen. Kantamisessakaan ei siis ongelmaa, mut Leevi ei kyllä aina tästä ole kovin otettu kun enää mitään saa rauhassa leikkiä. Ja V:llä on kyllä aikamoinen saalisvietti, kanit on ainakin saaneet sen tuntea, siellä se kanien kopilla istuisi päivät pitkät jos antaisi. Taitaa kyllä kanitkin ärsyttää tahallaan kuikuilemalla nenäkiinni häkissä kun V haukkuu ja kaivaa vimmatusti toisella puolella. Tästä joutuu harvase hetki V kieltämään. Ja samoin ei onnistu imurointi,luuttuaminen tai haravoiminen V:n läsnäollessa. No mutta onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta opettelututtaa taas pitkästä aikaa tää pentukoiran kanssa eläminen ;)
Mitäs meidän tätille sitten kuuluu? Nalalta löytyi ikävä yllätys lääkärireissulla, yksi iso takahammas on mennyt jossain vaiheessa poikki ja alkanut mätimään ihan juuria myöten. Nyt ollaan sitten syöty antibiootit ja odoteltu kuukauden päivät ilman minkäälaista pallo/patukka/keppileikkejä että hammas saisi olla rauhassa ja parantua että josko se itsestään alkaisi parantumaan. Ja ellei se kasvata jonkilaista uutta "kuorta" on edessä sitten poisto. Siinä vaan mietityttää se että hammas toiselta puolelta täysin terve, yksi niistä isoimmista että miten hankala sitten se onkaan poistaa, miten toipuminen ja mikä pahinta sehän tietää vähintään kuukauden karenssia kokeita ajatellen ja juurikun nyt kesä-heinäkuussa olisi ollut ne suunnnittelemani kokeet. No nyt minun silmään onneksi hammas näyttää hieman parantuneen, maanantaina käydään näyttämässä sitä lääkärissä, joten sitten tiedetään jatkot paremmin. Oireillut se ei ole sitä enää, joten jospa se saisi jäädä nyt ainakin toistaiseksi.
Kokeiden puolesta ollaan nyt menossa sunnuntaina kokeilemaan taas mites sitä harhajälkeä ajetaan pelastusjäljellä, jos sinne päästään jos täti malttaisi pysyä ensiksikin tottiksessa paikallaolossa käymättä välillä pissalla, niinkuin viime kokeessa teki :/ ja onhan sitä ryömimistäkin nyt hieman taas treenattu,joten katsotaan tulisiko tänä vuonna tulosta siltä saraa. Muuten tämän kauden tavoitteena olisi käydä kokeilemassa PK avointa hakua, ja ehkä syksyllä myös taas pehaakin ja toki muutamat PK voitaja-jälkikokeet käydään katsastaa. Katsotaan sit syksyllä mikä on kauden tulos saldo ja koiran vire että vieläkö ensi kaudella kisataan, jota kyllä kovasti toivoisin.
Mutta eiköhän tässä alkuun ollut ihan riittävästi kuulumisia, jatkossa ajattelin tätä blogia käyttää itselleni jonkilaisen päiväkirja/treenikirja- tyyppisenä ratkaisuna, jotta näkisi mitä ja miten sitä ton Väiskin kanssa tulee sähellettyä. Joten jos tarinat kiinnostaa niin tapaamisiin taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti