Huh jäänyt taas päivitykset kesän ja loman alle. Niinpä kesälomat pidetty, koko kesä vielä edessä ja lomaa ei tiedossa, noh jospa sitä jotenkin ehtis. Itsellä stressinä se että hirveesti pitäisi treenailla kaikkea mut aika ei tahdo riittää. No mutta niihin tapahtumiin joita ollut jonkimoista alkukesän aikana.
Nalan kanssa käytiin suorittamassa hyväksytysti Pelastushakukoe A joka oikeuttaa uusien sääntöjen mukaisesti Nalan nyt oman hälytysryhmän suomin oikeuksin toimimaan tosietsinnöissä, siis ihan virallisesti. Tähän saakka ollut mukana kyllä harkitusti yhden lajin koirana, ja se homma nyt ei kovin tule muuttumaan, jälkihän se tätin juttu on. Meillä olisi nyt päivitettävä jälkitulos tälle kaudelle ja kun tottis hyväksytysti suoritettu, ei ihan rimaa hipoen, mutta ei kaukanakaan, niin päätin etten tätiä nyt tottiksella kiusaa vaan koetetaan saada tulos tälle kaudelle pelastusjälkikokeesta, jonne päästään suoraan vaan jälkeä ajamaan ilman tottista tämän kauden ajan. No nyt on koepaikat Jyväskylässä ja Oulussa. Nala vaan on lahjakkaasti ajellut niitä meidän kompastuskiviä eli harhoja. Itse jäljessä ei ongelmaa, vauhti säilynyt viime kaudelta, ajoittain jopa hieman turhan reipaskin minun makuun, kun sitten haluaa ajaa jälkitarkasti metsässäkin, niin ne tarkastelut joita tekee on sellaista heilumista, vaikee kuvailla, mut en itse ihan tykkää. Mutta joo jälkitarkasti ajaa, nyt ennen kokeita ajellaan vaan suht tuoreita, pitää sit väliin heittää jotain vanhempaa ja haasteellisempaa, niin katsotaan millä tasolla se oikeesti on.
Nalan kanssa nyt ei muita ihmeitä ole menossa, tätin kunto ja olotilat vaihtelee, ajottain pirteempikin, koetin sille laihdutuskuurina raakaruuan syöttöä (onpa muuten homma!!) muttei se sillä mihinkään laihtunut, nälkä vaan kasvoi, rupes varastelee pöydästä lasten leipiä, great! Lenkittämälläkään ei täti pääse laihtuu, ei mikään himo lenkkeilijä, jos lenkki pitenee niin se kyllä osaa lahjakkaasti itseään säästellä :)
No entäs sitten flättipoika, HUH! No alkuun kevät treenattiin aika aktiivisestikin taippareita varten 2-3 kertaa viikossa lintuja/dameilla kahdella eri kurssilla + omat treenit päälle (mm. variksen käteen luovutuksia). Ne treenit kyllä kantoi, taipparit menikin sitten läpi ihan helposti seuraavanlaisin arvosanoin:
Sosiaalinen käyttäytymienn: Iloinen, ystävällinen noutaja
Uimahalu: Reippaasti veteen, ui mielellään ja hyvin.
hakuinto: Hyvällä, kestävällä vauhdilla hakutyötä tehnyt koira.
Noutohalu: Kaikista riistoista oma-aloitteiset ylösotot.
Nouto-ote: syvä ja pehmeä
Palauttaminen: Ohjaajalle.
Reagointi laukaukseen: Tarkaavainen, kiinnostunut
Itseluottamus ja aloitekyky. Hyvät tehtävien suorittamiseen
Yhteistyö: Hyvssä yhteistyössä ohjaajan kanssa
Yhteisvaikutelma: Nuori noutaja, joka on hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Koria suoriutuu helposti sille annetuista tehtävistä ja osoittaa hyviä taipumuksia.
Tuomari Tuija Hukkanen.
Loppusanat tuomarilta oli että jatkakaa samaan malliin. Oli aivan mahtava päivä, oli ilo katsella kun koira nautti täysillä työstään. Hieman meillä oli jossain vaiheessa ongelmaa, ettei linnut aivan tulleet käteen asti, joka ei siis pakollista tietenkään taippareissa, mutta halusin heti opettaa oikein, koska Väiski todella nopea oppimaan, jotta ei sitten tarvitsisi ennen nome-kokeisiin menoa alkaa vääntämään tuota asiaa. Taippareissa linnut sitten tulikin käteen asti! Nyt pidettty sitten treenitaukoa linnuista, että saa kattoo miten asiat pienen pojan päässä muhii tässä tauon aikana, syksyllä mahdollisesti tarkoitus paikallisiin nome-kokeisiin. Dameilla ollaan koko ajan pientä treeniä pidetty yllä, vesityötä hieman pienesti treenailtu, kyllä se vaan on niin hieno laji!! Itsellä hirvee kytö siihen hommaan, samoin kyllä koirallakin, aika vaan tulee vastaan kun kaikkee muutakin tekis mieli tehdä ja aina melkein pitäsi olla joku kaveri jos jotain isompaa damitreeniä tekee kun itse en siitä oikein mitään vieläkään ymmärrä. Nyt meillä työn alla linja metsässä, sivusuunnat ja pysäytys ja niissäpä hommaa kerrakseen! Hakuruutu tuntui aika helpolta, viisaammat sanoo ettei sitä kuulema tarvii jauhaa jos menee helposti. Markkeerauksetkin aika helppoja ja hirveesti en kehtaisi heitellä, lämpenee heitoista aikalailla. Joten rauhallisia hommia ja malttia harjoitellaan.
PK-hommista Väiski on sitten kevään ja alkukesän lintureenien myötä jäänyt hieman paitsioon. Hakua ollaan otettu joo joitakin kertoja niin ja käytiinhän me palveluskoiraliiton järjestämässä rauniokoulutuksessakin jossa kouluttajana sveitsiläinen kouluttaja, joka toimii Sveitsin armeijan koirankouluttajana. Sain vaikutelman että ihan piti meidän Väiskistä, sehän loistaa kaikkeen mitä alkaa tekee (sanon minä kun tykkään NIIIIN paljon tuosta koirasta!!). Haukkuilmaisua alettu treenata, hyvällä alulla on, jätkä vaan oppinut haukkumaan 2-3 haukun sarjaa, siitä nyt pitäsi alkaa etenemään. Yksi ainoa jälki ollaan vasta tälle kesälle ajettu, en ole viitsinyt hirveesti sotkea pojan päätä kun tuntuu hieman sellaiselta tapaukselta että pitää opetella yhtä/kahta asiaa kerrallaan että pystyy sisäistämään, vaikka kova poika onkin hommia tekee. Jälki kiinnostaisi, ajattelin että jos pari viikkoa vielä hakua tehdään ja sitten vaihdetaan jälkeen. Ja sitten se tottis, noh eipä juuri ole tehty, ollaan jumissa siinä seuraamisessa, itseä ei kiinnosta, vaikka pakko ois, toki kaikkee pieniä ollaan tehty, mutta pitäisi ottaa ihan asiakseen taas tuo tottiksen treenaus. Kun vaan ois aikaa kaikkeen...
Mutta sitten ne murheet. Väiski meinasi jokunen viikko sitten kuupahtaa lenkille, eläinlääkärin mukaan se olisi ollut nestehukka kun käytiin sydän kuuntelututtaa varmuuden vuoksi. Oltiin siis ihan normilenkillä, Väiski on kova juoksentelee ihan peruslenkilläkin ja tapansa mukaan oli tälläkin lenkillä juossut. Lämpöä oli +20, ehkä ekoja lämpimämpiä päiviä,mutta just oli uimasta mökiltä lähtenyt etten todellakaan olisi osannut kuvitella/odottaa moista tapahtuvan. Tunnin jälkeen, jota edelsi hyppyrimäen portaiden nousu, muutamat kepin heitot, eikä vettä missään, Väiski alkoi pyörii ja läähättää haki makuupaikkaa. Sitten suuvaahdossa kävi lopulta makuulleen. Matkaa olisi mahtanut mökille olla vielä kuivalla kankaalla noin puoli tuntia joten päätin soittaa apuvoimat hakemaan meitä. Väiski joi autolla kupillisen vettä ja nopeesti järveen pääsyn jälkeen oli taas oma itsensä. Seuraavana päivänä ehkä lenkillä aavistuksen vaisumpi muttei mitenkään aivan vetämätön. No siitä tuntui että selvittiin säikähdyksellä. Mutta toinen hengenlähtö oli lähellä toissa yönä kun maanantai iltana Väiski juoksi kerran kepin perään pihalla, jonka jälkeen seisoi hetken oudosti selkä köyryssä. Nopeasti tästä tokeni, kepit heitettiin mäkeen ja jatkettiin normaalia oleskelua, käytiin vielä pikkulenkkikin, eikä mitään, ainoa huomio ettei vetänyt remmissä mutta laitoin sen sen piikkiin että ilma oli kuuma, ukkostava ja takana lenkki metsässä jossa lisänä pientä vesitreeniä dameilla ja muuten vaan uimista. Kotiin tultua Väiski jäi tapansa mukaan ulos josta sisään pyydettäessä huomasin sen kuolaavan erikoisesti toispuoleisesti, eli kuolaa valui vain oikelta puolelta. No suu auki ja tutkimaan ettei mitään hampaan välissä /nielussa. Mutta mitään en löytänyt. Annoin sitten ruuan, jonka söi, hieman hitaasti kylläkin mutta söi kaiken. Toivoin tilanteen alkavan korjaantua, mutta ei, kuolaaminen jatkui, oli jotenkin vaisu. Pyrki pihalle jossa pötkötteli. No otin ennen nukkumaan menoani sen sisälle silmän alle, kuolaaminen vähentyi ja lopulta loppui ja tilalle tuli läähätys. Se kävi seisomassa selkä köyryssä vesikupilla, mutta vaikutti ettei pystynyt juomaan. Ajattelin etten vielä soita mihinkään/tai lähde sitä viemään mihinkään vaan katsotaan rauhoittuuko tilanne aamuun mennessä ( tätä kirjottaessani ihmettelen etten soittanut jo illalla lääkäriin). No otin sen nukkumaan meidän makuuhuoneeseen (koirat nukkuu tavallisesti siis omassa huoneessa portin takana, kylläkin kuulen niiden tekemiset,mutten aivan selvästi sieltä). Sitten sitä yö valvottiin, Väiski läähätti kova äänisesti koko yön, oli saanut siis kyytabletin, kipulääkettä illalla ja yöllä toistamiseen, ei vaikutusta. Soitin sitten lääkärille klo 04, kun ajattelin että jospa sillä esim. vatsalaukun kiertymä tms. mutta jos oksennuttaisin sen, voisiko se auttaa. Mitä olin tehnyt ennen tätä: tunkenut sormet sen kurkkuun toistuvasti etsiessäni jotain vierasesinettä eli kepin palaa kurkusta, painellut mahaa että olisiko ollut pullakka, muttei, maha kyllä piti yöllä ajoittain möyryävää ääntä sekä olin kopeloinut sen raajat ettei mitään kipukohtia tms. No eläinlääkäristä se kuulosti siltä että sillä olisi jokin vierasesine suussa tai nielussa, ei niinkään vatsalaukun kiertymä, vaikkakin sekin pidettävä mielessä. Ohje sitten oli kokeilla syökö, juoko, liikkuuko normaalisti, tulisiko kakat, käytä kävelyllä ja painele mahaa. Onneksi asutaan täällä syrjemmässä kun toki yö oli sellainen että Toni töissä, minä siis yksin lasten kanssa ettei hirveen kauas kehtaa lähtee. Ikkunat auki ja koirien kanssa yökkäri päällä kävelylle. No ei yllättäen kakannut, mutta liikkui normaalisti, söi ahneesti sydäntä/maksaa, joi pyydettäessä ja lenkin jälkeen ei aristanut vatsaa. Joten tilanne vaikutti siltä osin turvalliselta nukkua ja katsoa aamuun. Aamulla hengitys oli rauhoittumaan päin, pystyi nukkumaan suu kiinni, joskin hieman raskaasti hengittäen, mutta olihan koko yö mennyt hereillä läähättäessä. En sitten saanut eläinlääkäreitä aamusta kiinni (huippu tilanne!!) ja Väiskin vointi tuntui paranevan. Eilisen päivän se sitten nukkui, toki univelkojaan(itsekin muutaman tunni päikkärit vetäisin), mutta pienillä lenkeillä mitä käytiin oma reipas itsensä, vatsa toimi ja ruoka maistui. Joten taisi nyt tämänkin jäädä arvoitukseksi mitä tapahtui, toivon vaan pojan nyt tuosta tokenevan ja saisi jäädä nämä oudot kohtaukset vähemmälle! Melkein jo Väiskin kasvattajalle soitin että varaa yksi urospentu, kun edellinen tuntuu kuolevan käsiin, siltä se meininkin yöllä tuntui :/ (Väiskille siis syntynyt 9 puolisisarusta 6u+3n ) Viime yönä ajoittain läähättäeli myös, mutta ilmatila lämpenemään, ja olen tullut siihen tulokseen että tuo aika herkkä lämmölle, samoin kuin herkkä kaikenmaailman hyönteisten pistoille, joten viimeinen diagnoosini ehkä oli että söikö se tuossa kepin heiton yhteydesssä esim. ampiaisen joka pisti sitä sitten nieluun/suuhun joka turposi sisään päin, kuka tietää, tätä itse epäilen..
Että tälläisiä kuulimisia meille, hyviä ja ei niin hyviä, mutta sitähän se elämä on. Nyt ulos nauttimaan kesäisestä päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti