Harhailua

Käytiin sitten tätin kanssa kokeilemassa TAAS kerran epäonnisesti PEJÄ-B:tä. Olisikohan se ollut neljäs harhailu, mietinkin etten sitten vähemmällä usko..No vähän oikeesti on harhoja treenattu, hyi minua siitä. Nyt jos ennen seuraavia kokeita ottaisi ihan oikeesti asiakseen( vaikka kyllähän niitä ennen tätäkin koetta tehtiin, mutta kun näin pyllylleen meni niin ei varmaan treenattu sitten ajatuksella...)ettei tarviis enää kokea tuota viikonlopun fiilistä, josta ylösnousu meinasi olla hankalaa, huh! Kylläpä ketutti ja ankarasti!! Mitäs siellä sitten tapahtuikaan: Saatiin siis hienosti jälki ylös, oli ensimäistä kertaa minun koeuralla jana, eli 100m jana, Nala lähti tosi kauniisti suoraan etenemään, eli lähti ajelee janan merkkaajan jälkeä ;) No edettiin hitaasti ja varmasti suoraan, suurempia poikkeamia tekemättä, kunnes nousi jälki ja kerrankin suoraan oikeaan suuntaan, jee! Nala ajoi taas viime kesäiseen tapaan todella hitaasti ja tarkasti jälkeä. Muutamassa kulmassa epäilin harhaa, joten tarkistutin niitä, mutta hyvin lähti sitten vielä omalle jäljelle. Kertaalleen tehtiin sitten yksi jäljen kadotus kivikkoiselta rinteeltä laskeutuessa, olipahan muuten maasto. Siinä hetkellinen epätoivo iski ohjaajalle kun ei oikein alkanut jälki nousemaan eikä Nala ollut turhan innokas sitä oma-aloitteisesti etsimään. No sitten pari metriä takaisin ja sieltähän se nousi. Tuloksena siis 4 esinettä jonka jälkeen harhalle. Harha siis oli 4 ja 5 esineen välissä ja 5 esineen jälkeen ois sitten ollut se maalimies. No itse hätäilin siellä kun matkaa ja aikaa oli kulunut jos paljon, eli kilometrit melkein täynnä 1500m ja aikaa jäljellä vajaa 10 min. Jälkeenpäin olla puitu ja huolella mitenhän harha oli lopulta tehty, meidän lopputuloksella siitä ei järkevyyttä saatu, samoin ko. kokeissa monia muitakin ihmetyksen aiheita, mutta niitä en sen enempää halua ruotia, niitä tuli ruodittua aika huolella viikonlopun aikaan, HUH! Samoin ihmeteltyä ja mietittyä mitä todella tuolla meidän jäljellä tapahtui, mutta tosiaasiahan vaan oli että harhalle mentiin ja sitten ohjaajan tukemanana vielä aika lujaa tuli harha läpi ajettua..huoh, kyllä sitä on ite niin monta jälkikoetta pilannut, en siis vaan aina saa kiinni tuon koiran lukemisesta, ja sekös harmittaa, kun hyvä jälkikoira mulla siinä ilmiselvästi ois, mutta on myös ohjaaja pehmee ja herkkä että ite saan sitä sitten painostettua ja ohjattua vaikka minne.

Mites tästä kaikesta epätoivosta ja tuskasta on sitten selvitty, no kaveri laittoi hälykortteja päivittäessä tänään viestin että koiranetin mukaan meidän jälki menisikin vanhaksi vasta 9.10.12 eikä syyskuun alussa niinkuin aiemmin olin jotenkin katsonut, joka siis käytännössä tarkoittaa että jos vaan ottavat niin me Nalan kanssa päästäisiin lähtemään Pelastuskoirien joukkuekatselmukseen Saloon tänä vuonna ilman Oulussa olevan koepaikan hyväksyttyä suoristusta!! Pah no minähän tarkistamaan asiaa, ettei se niin voi olla, mutta niinhän siellä kilpailukirjassa seisoi :)
Siis mun 10-vuotinen unelma, haave olisi täyttymässä tänä syksynä...en saata todeksi uskoa ja toisaalta ajoittain harkitsen joukkueesta jättäytymistä, koska eihän Nala muuten mikään tykki ole, mutta taas toisaalta, eihän se nyt niin vakava kisa ole ja mukana ois kuitenkin kaksi tykkiä koiraa (sknu Martti ja Topi), jotka varmasti handlaisivat homman kahdestaaankin, mutta mitäs se haittaisi vaikka me mentäisi mukaan roikkumaan, ihana olisi kokea se tilaisuus joukkueesta käsin, monesti olen ollut katsojan roolissa mukana kannustamassa. Mutta katsotaan miten sen asian suhteen käy. Oulussa siis koepaikka elokuun puolivälissä johon harhailemaan lähdetään mutta tällä kertaa tosiaan rennommin mielin, koska pakkorakoa ei olekaan.

Tuolta reissusta palanneena päätin että nyt alkaa Väiskin kanssa nome- treenaus kun koko pelastuskoiratoiminta ja pk-hommat ylipäätään tuntui ihan syvältä. Yksi jälkihän me vasta ollankin ajettu tänä vuonna, joten tuntui että mitäs sitä aloittaakkaan. No suunnitelmissa olisi mahdollisesti flätti-mestikset ja paikallisen noutajayhdistyksen järjestämä nome-koe syyskuussa. Ainoa huono puoli etten ole itse koskaan käynyt nome kokeessa katsomassa eli ei minkäänlaista hajua että miten siellä toimitaan. Mutta ajattelin että haittakse?!;)  Katsotaan nyt mihin tohditaan lähteä sitten kuitenkaan..Viime viikolla otettiin Minnan kanssa hieman markkeerauksia, linjaa. Hyvin tajuaa ja muistaa jo sen että jos alkuun tekee linjaa, motivoitua kylläkin, sitten väliin markkeeraukset ja taas linjaa muistipaikalle. Tässä ei pellolla tuntunut olevan mitään ongelmaa. Metsässä voisin kuvitella että olisi toinen homma, vaikkakin yhden treenin kun yksin tein linjan- kakkosmarkkeeraukset-linja- linja toiselle markkeeraukselle jonka heitin välissä sokkona, jonka senkin teki hienosti. Mutta metsään täytyy nämä siirtää. Tällä viikolla päästään taas pitkästä aikaa treenaa lintujen kanssa, saas kattoo miten homman muistaa, tosi kiva päästä! Muuten ollaan tehty linjaa (jota aivan liian vähän hankalampaan maastoon ja metsään yleensäkkään, paljon peltoa), sivusuuntia, jotka nekin helpossa maastossa, ja pysäytyksiä sekä hieman lähihakua. Ja näitä kirjoittaessa huomaan että kyllä se vaan on että Väiskin kanssa ollaan treenattu paljon enemmän määrällisesti nome-hommeleita kun pk-juttuja, mites tässä näin kävikään?!?No varmaan siksi kun se vaan niin rakastaa sitä hommaa joten se on kiva laji treenata. ..niin ja toki me vielä niitä pk-hommiakin tehdään, jäljenkin ajo aletaan pikimiten, kun Väiski tosiaan selvästi sen oloinen että tarvii treenata varmaan max. kahta lajia opetusmielessä, ettei menen pojjan pää sekaisin, niin pieni kun vielä on;)