Ollaanko vielä olemassa??!

Joo ollaanhan täällä! En tiedä mitä tapahtui, kun innostus ja lähinnä aika, katosivat blogin päivitykseen, oiskohan Väiskin kouluttaminen vienyt kaiken ajan??Heh...No onhan sitä poikaa kouluteltukin vaikkei siltä aina tunnu, mutta nyt koetetaan palata taas päivityksiin.

Aloitetaan vaikka kuulumisilla. Väiskihän täyttää tässä kuussa jo 1vee. Näin se aika vaan rientää. Ollaan avattu Väiskin kaa jo kilpailu-/koeura kun käytiin Kajaanin KV-näyttelyssä tammikuussa ja pikkujätkä sai arvosteluksi JUN ERI3. Ainoo mistä tuomari ei oikein pitänyt oli kuiva karva, joka laitettiin kyllä meni ihan mun piikkiin, kun ei tohtinut pestä sitä kun just pudotti karvaa, ettei ne viimeiset ois lähtenyt, mutta päinvastoin sehän olisikin pitänyt pestä  ja kuulema vetäistä minkkiöljyt niskaan, ja vot missähän asti sitten oltais menty ;) no vitsivitsi, arvosteluun oltiin erittäin tyytyväisiä, kasvattaja Tiina esitti, kun ei se mulle oikein käynyt seisomaan, ja hienosti Tiinan kanssa esiintyikin. Saas kattoo koska seuraavan kerran pyörähdellään.

Nalan kanssa käytiin tuloksettomia kokeita vaan viime kaudella ja meinasin lyödä hanskat naulaan, mutta saas kattoo kun syksyllä tykitti hakumetsässä sen verran mallikkaasti ja nyt talven varikkotreeneissä on kanssa ollut hyvällä sykkeellä, että josko sitä PEHA A vielä keväällä kokeiltais. PEJÄ B pitää myöskin ens kaudella taas kopaista. Maastoissa ei varmasti tule olemaan ongelmaa, suurin ongelma piilee siellä tottiksessa, jossa ilmeni viime kesänä se outo vaiva, kun kentälle mennessä koira meni ihan jumiin. Oliko syynä kipeä, melkein mädäntynyt poskihammas vai oliko jotain muuta, sitä kun en ole keksinyt. Mutta kyllä me vielä kokeillaan jos vaan tätikoira terveenä pysyy.

Väiskin kanssa treenailtiin lähinnä syksyllä jälkeä, joitakin hienosti menneitä hakutreenejä tehtiin kanssa, motivaatiosta ei ainakaan näillä näkymin jää haku-harrastus kiinni, sen verran kivaa tuntuis jätkällä siellä olevan. Nyt vielä keksin talven varikkotreeneihin pallojen ohelle ehkä paremmankin palkan eli frisbeen, jota Väiski aina kyttää ulos mennessä varastosta jossa sitä säilytetään. Syksyllä treenasimme sitten nomen alkeita, ja nyt kevääksi ollaan jo ilmoittauduttu taipparikurssille. Minun aikaansaamattomuuden vuoksi Väiski ei ole nähnyt niitä oikeita kuoleita lintuja, joten hieman jännityksellä odotan kuinka niihin sitten suhtautuu. Vaikka kovasti on pitänyt ja pitänyt mutta kummasti ei vaan saa aikaiseksi..Hope so niistä ei tule ongelmaa. No jos ei sitten linnut "maistu" niin onhan aina noutajapuolen harrastuksista se WT. Hulluna se on myös dameihin. Ja kesän flättileirin pienestä kiljuvasta miehestä oli syksyn treeneissä jäljellä enää joskus silloin tällöin pienesti inahtava flättinuorukainen  ;) Jonkin verran ollaankin harjoiteltu ihan olemista vaan, kun minusta aika suht kuumalta tuntui tilanteissa joissa muut tekee ja hänen pitäisi vain olla. Kyllä se vieläkin silmä tarkkana katselee, mutta nyt voi tosiaan olla jo hiljaa. No jospa me amennettais kovasti taitoja ja koulutusvinkkejä taipparikurssilta ja kesällä kai se ois tavoite sitten ne taipparit. kattoo nyt..

Talven treenitavoitteet ovat tottiksessa ja haussa. Tottiksessa ollaan alettu edetä ihan mallikkaasti, se on Väiski niin nopee oppimaan niin hyvässä kuin pahassakin että ihmeissään pitää olla. Syksyllä treenailin seuraamisen alkeita yksikseni jonkin verran ja niinhän siinä kävi että ongelmat sain aikaseksi, eli alkavaa poikittamista oli havaittavissa, niin  siihe loppui yksin treenaus. No onneksi ei ehtinyt ongelma kasvaa liian suureksi ja tuntuu että siitä on toistaiseksi päästy. Nyt ongelmana hieman ne ainaiset tunnetilat. Namit kiinnostaa jonkin verran, mut olisivat opetusvaiheessa aika must. Pallo on se ykköspalkka mutta sen kanssa ollaan vähän jumissa, kun jätkä vetää itsensä ihan joihinkin tiloihin ja sitten ei meinaa onnistua mikään. Nyt ollaan sen verran edetty että kontaktia, istumista ja seisomista kärsii ottaa pallolla, muita aletaan vaatimaan pikkuhiljaa. Ollaan treeniporukassa ajateltu että yhtä liikettä kerrallaan "vaaditaan" pallon kanssa tehtäväksi ja jospa samalla aika olisi meidän puolella ja pikkupoika hieman kasvaisi että voisi hallita niitä tilojaan. Mutta hyvältä se tottiskin tuntuu. Ja mikäs Väiskin kanssa ei tuntuisi, niin mahtava tapaus se on!

Varikkotreeneissä mennään nyt erilaisia piiloja, korkeita,umppareita, erilaisia pintoja. Kaikkee mitä sattuu keksimään. Ilmaisun haluaisin haukulle, mutta sekin vielä kypsymässä jampan päässä. Kotona Toni on saanut jo hieman haukkuja irtoamaan mutta ei sitä vielä kärsi mihinkään siirtää. Jos ne sitten kesällä alkais irtoamaan. 

Tarkoitus talven aikaan damitreenejä saada aikaiseksi, katsotaan nyt ettei aleta anehtii. Mutta tälläista meillä. Kamera nyt jossain maailmalla huollossa joten kuvatkin jääneet vähemmälle mutta kunhan saan sen takaisin niin uusia kuviakin luvassa. Nuo blogissa olevat kun ei ihan taida läheskään enää edustaa tuota Väiskiä ;) Vähän taitaa olla kokoa ja näköä tullut lisää!